Mistä blogin nimi tulee?

http://www.youtube.com/watch?v=1VgVp0VX

Kukaan ei ole koskaan Lilyssä kysynyt, mistä blogini nimi Mua lemmitkö vielä, Kustaa? tulee, mutta aion silti nyt kertoa sen. (Koska internetin ulkopuolella minulta on kyselty sitä paljon. Siis jos kolme kertaa lasketaan paljoksi.)

Tiedättehän, kun luo käyttäjätunnusta johonkin internetpalveluun? Tai luo nimeä oman kodin langattomalle verkolle? Tai keksii nimeä pubivisajoukkueelle? Sitä haluaisi keksiä jotain mielipuolisen siistiä ja nerokasta, sellaista, joka saa ihmiset miettimään, miten cool ja fiksu ja nerokas ja mielipuolisen oivaltava tuon keksijä onkaan. Samalla sen pitäisi ehkä kertoa jotain itsestä tai kiinnostuksen kohteista ja erottua (positiivisesti) joukosta (ei niin kuin esimerkiksi "AssWipe", "Varvaskarvojen sankari" tai "Mätänevät silmämunat ja muita eroottisia kertomuksia"). Samanlaista (ja jopa haastavampaa) on blogin nimen keksiminen.

En halunnut antaa blogille nimeä TIIAN PLOKI. (Ai niin, jos ette tienneet, nimeni on Tiia. Marietta on toinen nimeni. Yllättäen Tiia oli käyttäjänimenä jo viety, joten turvauduin Mariettaan. Pienellä ämmällä, koska olen katsokaas niin vaatimaton.) Rakastan 50-luvun jazziskelmää, ja blogia perustaessani halusin sille jotenkin romanttisen, iskelmähenkisen nimen. Suklaasydän kuulosti todella väärältä (jälkiruokablogi, seuranhakublogi, sairaalablogi), joten päätin selailla muita iskelmänimiä. Brita Koivusen kappale Mua lemmitkö vielä, Kustaa? erottui heti selkeästi joukosta ja on sen lisäksi vielä tosi hauska biisi. (Kielitieteellinen poikaystävä osasi kertoa, että veisussa käytetään poikkeuksellisesti ylitaipuvia diftongi-plip-plopeja (tjsp), joka tekee siitä vielä ainutlaatuisemman.) Näin se menee:

Mua lemmitkö viälä, oi Kustaa?
Onko rakkautes ruastumaton?
(jne)

Nimessä Marietta on mielestäni muuten myös jotakin iskelmähenkistä.

Näin syntyi Mua lemmitkö vielä, Kustaa?, josta on tullut minulle vajaan vuoden aikana valtavan tärkeä. Nyt sitten, oivaltavat käyttäjä- ja bloginimet jakoon, kiitos!

 (P.S. Langattoman verkkoni nimi on "The Knights Who Say Ni!" ja arvatkaa vaan kuinka kauan minulla keksi oivaltaa se.)

Tiia RantanenComment