Minulla on ollut kesäisin elämässä muutama sääntö, tai pikemminkin teesi, joiden mukaan yritän elää, koska uskon, että ihmisellä täytyy kerta kaikkiaan olla joitakin ohjenuoria. Ja kesäteesit ovat kivoja, koska ne liittyvät kesään, eivätkä siihen, miten oikeaa elämää tulisi elää. Olen noudattanut näitä teesejä nyt ehkä kymmenisen vuotta enemmän tai vähemmän orjallisesti, ja nyt ajattelin jakaa ne teille. Koska ne ovat tietysti tällaisia tosi hyödyllisiä ja tärkeitä ja eivät ollenkaan itsestäänselviä, ja koska itsekin noudatan niitä. Krhm.

Valvo myöhään

Do it for the 'gram.

Ei housuja 1. toukokuuta – 31. elokuuta

Tämä on siitä hyvä teesi, että tätä voi toteuttaa omien resurssien mukaan. Itse tarkoitan tällä pääasiassa sitä, ettei farkkuja tai muita pitkiä housuja pueta kesällä jalkaan. Hameet, mekot ja sortsit sallitaan. Mutta jos haluaa olla tyystin housuitta, sekin varmaan onnistuu. Jos varautuu siihen, että tulee kesällä useamman kerran pidätetyksi. 

Kesällä täytyy pukeutua värikkäästi

Kesähän on värien juhlaa. Pukeudun usein muulloin kokomustaan, mutta sanon aina, että kesäisin vaatekaappini räjähtää. Että minut saa väkivalloin riipiä toinen toistaan räiskyvämpien kukkakuosien ääreltä, ja että vaihdan värikästä mekkoa kuin sukkaa. Kuten esimerkiksi näistä kesäkuvista näkyy:

(Minulla on muuten samat vaatteet seitsemässä kuvassa yhdeksästä. Ja juoma kädessä viidessä.)

Kesällä pitää juoda paljon

Kun on kuuma, täytyy muistaa juoda vettä. Ja varsinkin jos on lomalla, jokaisen vesilasillisen välissä voi hyvin olla jokin cocktail, kylmä olut tai lasillinen viiniä. (Mutta jos ei halua niitä, vesikin riittää vesilasillisten välissä.) Tätä noudatan kuin lääkärin määräystä, kuten edellisestä kuvakollaasista näkyy.

Pidä aina Lidlin uikkari mukana

Kuin partiolainen, haluan olla kesällä aina valmiina. Valmiina uimaan. Hankalaksi homman tekee tänä vuonna se, että Lidlin uikkarivalikoima ei tällä kertaa miellytä minua. Kiitos silti sille, joka Jodelissa aiheesta muistutti! Ja kaikille muillekin megakivoista kommenteista. Joku jopa myi siellä omaa Lidlin uikkariaan! Arvostan. Nyt on käynyt kuitenkin niin, että olen muokannut tätä teesiä ja sporttaan tämän kesän Citymarketin kokouikkarissa ja vanhoissa biksuissa. Ja onhan mulla se kahden vuoden takainen #lidlinuimapuku edelleen tallella! Kahdessa liian pienessä koossa. 

Ja ui aina kun voit

Uiminen kesällä best. (Uiminen kesällä ihanassa Lidlin uikkarissa ultimate best.)

Mitä kesäteesejä teillä on?

Lue myös: 

• Kiva kesäkaupunki: Tampere

• Kiva kesäkaupunki: Nuutajärvi

Tai lue koko Lidlin uikkari -saaga:

• Lidlin uimapuvun metsästys

• Update: Lidlin uikkari

• Lidlin uimapuku: final chapter

• Lidlin uikkari: tulikoe

• Tänään päällä: Lidlin uimapuku

Minua ahdistaa ihan sietämättömän paljon ajatus esiintyä kuvissa uimapuku päällä, olkoonkin uimapuku kaikkien unelmieni saksalaisvalmisteinen täyttymys, mutta selätän tässä postauksessa pelkoni. Pakotin siskoni miehen kuvaajaksi, ja kuvia otettiin niin paljon, että kuusivuotias siskontyttöni sanoi minulle tänään odottaessaan kärsimättömänä lähtöä uima-altaalle: "Noniin, ota uikkarit ja pyyhe ja avaimet ja uikkarinkuvausvälineet mukaan, mennään jo!"

Minulla meni tovi vakuutellessa sille, etten kuvaa uikkareitani yleensä joka päivä. Että tämä on erikoistapaus, koska Lidl. Se ei ymmärtänyt millään, miksi ihmeessä joku olisi kiinnostunut minun uikkaristani, enkä osannut sanoa muuta kuin että se taitaa olla minun herutteluni syytä. Sitten vietin hetken potkien itseäni sääreen. Tampio, olet ihan itse asettanut itsesi tähän asemaan. 

Kuvat on yritetty ottaa niin kaukaa, ettei niissä näy, kuinka äärimmilleen saumat on venytetty. Tarkkasilmäinen katsoja saattaa kenties huomata, etteivät mustat raidat säily täysin mustina, jos uikkarin pingottaa liian ison ruhon ylle. Mutta päällä se on (vaikkei sukeltaessa oikein pysy), ja tältä se näyttää: 

Jes!

Lue koko Lidlin uikkari -saaga:

• Lidlin uimapuvun metsästys

• Update: Lidlin uikkari

• Lidlin uimapuku: final chapter

• Lidlin uikkari: tulikoe

Lähden huomisaamuna seitsemän jälkeen Espanjaan. Valvon vielä, koska pakkaan- eikun katson murhadokumentteja YouTubesta ja nypin säärikarvojani pinseteillä.

Vanhempani viettivät maanantaina 46-vuotishääpäiväänsä (joo, ällöä, minäkin vihaan niitä) ja sen, viime vuoden hääpäivän ja molempien vanhempien menneiden ja tulevien synttäreiden kunniaksi ne lähtivät kuukaudeksi Espanjaan. Me lapset ja lapsenlapset sitten lennämme sinne morottamaan ja onnittelemaan niitä (ja tietysti nauttimaan itsekin vähän) kukin kerrallaan. Huomenna on minun vuoroni, ja arvatkaas mitä se tarkoittaa?

No sitä että Lidlin uikkari pääsee vihdoin käyttöön.

Tiedoksenne, että se Lidlin markkinointiosaston minulle lähettämä 38 oli auttamatta liian pieni, joten se säästetään ensi sitä seuraavaan kesään. (Sillä tottahan joka tytöllä pitää yksi Lidlin tavoiteuikkari olla.) Ihana lukijani Sanni kuitenkin kertoi ostaneensa sellaisen koossa 40, muttei tykännytkään siitä, ja myi sen minulle. (Tykkään ajatella, että se oli Kurkisuon Sanni. Tai ehkä Aikakoneen Sani, joka kirjoitti innoissaan oman etunimensä väärin. Tykkäävät molemmat niin kovasti tästä minun blogistani.) Myönnettäköön, ettei sekään ole kyllä ihan oikean kokoinen, mutta uskon, että lentomatkan aikana Malagaan siihen tarttuu maagista tähtipölyä sateenkaarista ja hattarapilvistä, ja kun pääsen perille, se istuu kuin hanska. Tai vaikkei istuisikaan..  ei minulla ole vaihtoehtoa. 

(Uikkarithan venyvät vähän ihan helvetisti kastuessaan?)

Ja sitten, ehkä vihdoin joudun julkaisen kuvan siitä päälläni. 

Minun piti tänään kirjoittaa jostakin ihan muusta (on kaksi asiaa, joista nykyisin kirjoitan, Lidlin uimapuku ja remontti. Se oli se toinen näistä, se joka ei ole Lidlin uimapuku), mutta sitten taivas repesi ja pudotti syliini kertakaikkisen ihmeen. 

Sain nimittäin Lidlistä juuri sähköpostia. 

Hei Tiia, 

olemme huomanneet aktiivisuutesi Lidlin mustavalkoraidallisen uimapuvun etsinnässä tässä kesän aikana. Otit myös yhteyttä meihin Facebookin kautta, mutta valitettavasti kaikki uimapuvut oli jo ehditty myydä. 

Sun etsintä oli niin laaja, että mekin täällä markkinointiosastolla haluttiin panostaa siihen. Kaivelimme vielä varastojamme ja satuimme löytämään yhden ainokaisen uimapuvun. Mutta se on kokoa 38. Kaikki muut ovat menneet, tämä on kirjaimellisesti viimeinen uimapuku mikä meillä on jäljellä. 

Haluaisitko kuitenkin kokeilla 38 kokoista uimapukua? 

Jos haluat tämä kyseisen uimapuvun, lähetämme sen kyllä sinulle mielellämme. Olet niin suuren vaivan nähnyt uimapuvun metsästyksessä. Miltä tämä kuulostaa? :) 

ÖÖÖÖ HYVÄLTÄ.

Uimapuku on todennäköisesti ainakin kaksi kokoa liian pieni, mutta ei se haittaa. Paitsi että voi saatana, koska olen tehnyt tästä näin julkista, minunhan on pakko varmaan ottaa kuva se päälläni? Voi saatana. 

"Mitä sen Lidlin uimapuvun kanssa kävi?"

on kysymys, joka minulle esitetään vähintään viikoittain. Jos et tiedä, mitä se koskee, tässä tarina pähkinänkuoressa: ihastuin Lidlin uikkariin, menin kaksi päivää liian myöhässä kauppaan, sitä ei enää ollut, minä ja monet ihanat ystäväni ja lukijani alkoivat metsästää sitä Lidleistä pitkin Suomea (ja jopa Eurooppaa), sille keksittiin hashtag #someuikkari ja kaikki jännittivät, miten tarina loppuu. Tai jos haluat vaiheikkaamman selostuksen, lue tämä. 

Kolme kuukautta myöhemmin uikkaria ei vieläkään ole. Yhteydenottoni Lidlin asiakaspalveluun eivät tuottaneet tulosta ("ajankohtaisia mainoksia seuraamalla näette parhaiten mitä meillä on myynnissä tai myyntiin tulossa"). Edes Lidl Suomi -Facebooksivun suvereeni asiantuntija Riikka ei osannut auttaa ("laitoin toivetta uudesta erästä"). Uikkaria ei löytynyt Raumalta, Jyväskylästä, Tampereelta eikä Kauhajoelta. Tietääkseni sitä etsittiin myös Lidleistä Portugalissa, Saksassa ja Belgiassa. No dice.

Olen etsinyt Facebook-kirppisten, huuto.netin ja tori.fin kaikki osastot hakusanoilla esmara uimapuku uima-asu lidl uikkari. Olen googlannut kansainväliset verkkokaupat. Olen epätoivoissani ostanut (ihan erilaisen) korvaavan uikkarin verkkokaupasta, jonka en tajunnut olevan aasialainen. Uimapuvun rinnoille tarkoitetut kupit ylettyvät napaani asti. (Että jos jossakin on isotissinen, 120-senttinen lapsi, joka haluaa 40-lukua henkivän punaisen pallouikkarin, minulta löytyy.)

Minulla ei vieläkään ole sitä uikkaria. 

Mitä minulla sitten on? Neljä muuta vaatetta Lidlistä, riippuvuus Lidlin hedelmätoffeisiin ja pähkinäsuklaaseen sekä Lidlin uutiskirje sähköpostilaatikossani joka maanantai. Ensi kesänä, jos (ja kun) uikkarista tulee tuotantoon jokin toinen versio, olen lukenut sähköisen tarjouslehtisen ennakkoon ja olen ensimmäisenä riuhtomassa Kampin Lidlin ovea sinä aamuna, kun se tulee myyntiin. Ja toivon, että se on edes puoliksi yhtä kaunis.

(P.S. Suurkiitos kaikille metsästykseen osallistuneille! Kosketitte uimapuvutonta sydäntäni.)

Sain kutsun Lidlin muotinäytökseen Yrjönkadun uimahalliin kesäkuun alussa. Puitteet olivat kunnioitusta herättävät, sillä vanha uimahallikaunotar salpaa hengen sellaisenaankin - saati sitten valoin, musiikein ja upeiden mallein koristeltuna. Muotinäytös oli mahtava, ja yllätyksekseni tykästyin lähes kaikkiin vaatteisiin.

Erityisesti sydämeni vei raidallinen kokouikkari.

Olen ilmeisesti aiemmin elänyt naiivissa harhauskossa, että kiinnostavan vaatteen voi hakea kaupasta vielä sillä viikolla, kun se on sinne saapunut. Nyt ymmärrän olleeni väärässä, sillä kun matkasin lähi-Lidliini kolme päivää uikkarin hyllyihin tulemisen jälkeen, ei sitä enää ollutkaan. En ensin hätääntynyt. Ajattelin, että niitä tulee lisää - uikkareitahan esiteltiin hienossa muotinäytöksessä kaikelle kansalle! Vaan ei. Uimapukua ei löytynyt vielä seuraavalla viikollakaan, ei Helsingistä eikä Tampereelta. Turvauduin viimein sosiaaliseen mediaan. 

Siirryin Lidlin fb-sivujen puoleen.

Mutta Riikastakaan ei ollut apua. 

Sekosin Lidl-maniaan.

Yllätyksekseni ihmiset alkoivat etsiä uikkareita puolestani esimerkiksi Kangasalta, Riihimäeltä, Turengista ja Kirkkonummelta. Ja odottaa tilannepäivitystä.

Sana alkoi kiiriä.

Joten jos satutte löytämään Lidlin paksuraidallista mustavalkoista uimapukua jostakin myymälästä koossa 40 tai 42 (ostaisin itse varmuuden vuoksi molemmat, jos löytäisin), minuun saa olla yhteydessä. Maksan uikkarin, postikulut ja kaljat.

Hashtaginkin saa keksiä.

Tämä ei todellakaan ole yhteistyöpostaus. Jos olisi, mulla olisi jo se uikkari.

Lue, mitä sitten tapahtui:

• Update: Lidlin uikkari

• Lidlin uimapuku: final chapter

• Lidlin uikkari: tulikoe

• Tänään päällä: Lidlin uimapuku