Jos olet lukenut Visual Diary -Saaran blogia, luulet varmaan tietäväsi, millaista Lissabonissa on. Komeita, flirttailevia baarimikkoja, kauniita, pastellinvärisiä taloja ja halpaa viiniä loputtomiin.
No se ei pidä paikkaansa.
Oikeasti baarimikot eivät ole komeita. He ovat ihan helvetin hyvännäköisiä. Niin hyvännäköisiä, että tekee mieli vähän vetää itseään tukasta.
Pastellinväriset talot eivät ole kauniita. Ne ovat niin ihastuttavia, että kainaloihin sattuu ja pää meinaa räjähtää.
Viini ei ole halpaa. Se on suorastaan ilmaista, ja sitä saa mistä tahansa. Jopa puistokioskeista (joiden baarimikot ovat niin hyvännäköisiä että tekee mieli hieroa naamaansa niihin).
Kaikki taksi- ja uberkuskit puhuvat englantia ja esittelevät kiinnostavia asioita kaupungista pyytämättä. Jos niille osaa sanoa olá tarpeeksi pehmeällä ällällä ja riittävän huolettomaan äänensävyyn, ne menevät ihan sekaisin siitä, miten uskomattoman kovatasoista portugalisi on. (Ja sanomattakin on selvää, että niillä ajaminen ei maksa juuri mitään.)
Lisäksi ruoka on ällöttävän edullista, kahvilat ja ravintolat poskettoman suloisia ja siellä on (tai ainakin viime viikolla oli) ihan täysi kesä. (Ai niin ja joka ikisessä paikassa on wifi. Jopa niissä puistokioskeissa, joiden baarimikot ovat naamanhieromistason hyvännäköisiä.)
Ja nuo papat! En kestä.
Opin matkan aikana, että suurin osa lissabonilaisista ravintoloista on italialaisia (tai ainakin löysin itseni jatkuvasti sellaisesta) eikä lissabonilaisissa ravintoloissa tarjoilla juuri ollenkaan kasviksia (tai sitten se on niiden italialaisten syytä) ja että kaikissa lissabonilaisissa ravintoloissa on joku valtava persoona töissä (vai onkohan tämäkin joku italialaisten juttu). Hmm. Opinkohan oikeastaan mitään.
Lue myös: