Kaupallinen yhteistyö: Clarion Helsinki

Kymmenvuotias siskontyttöni Fanni oli tällä viikolla luonani pikku lomalla testaamassa Clarionin Ihana kesä-Helsinki -tarjousta. Majoituksesta saa 20 prosenttia alennusta, kun yöpyy kaksi yötä ja 25 prosenttia, jos jaksaa riekkua vielä kolmannen yön. (Me riekuimme tietenkin sen kolme.) Paketti sisältää lisäksi liput SkyWheel Helsinki -maailmanpyörään.

Sky Wheel.

Fanni ja minä Sky Wheelissä.

Vietimme loma-ajasta varmaan 80 prosenttia Clarionin kattouima-altaassa, joka on kyllä sanalla sanoen ihan sairaan ihana (hotellin omistajahan on jossakin lehtihaastattelussa myöntänyt, että se on rakennettu vain Instagramia varten. Mutta kyllä se nautiskelemiseen kelpaa ihan ilman someakin). Lopun ajasta kävimme ravintoloissa, rannalla ja kaupungilla – sekä katsoimme ilmastoidun hotellihuoneen viileydessä Fannin toive-elokuvia: Forrest Gump ja Gilbert Grape. Tykkään niin paljon siitä, että Fannin kanssa voi katsoa 90-luvun klassikoita. Nimimerkillä “en enää jaksaisi katsoa Frozenia kertaakaan -83”. (Laitoin lapsen katsomaan myös suosikkiohjelmaani, australialaista remonttirealitya The Block, ja se perhana tykkäsi siitä. JES.)

”Vaaaaauuu!”

Uimamaisterit.

Fanni, supermalli.

Kävi ilmi, että kymmenvuotiaat ovat kovia kyselemään. Vastasin muutaman päivän aikana arviolta neljääntuhanteen kysymykseen. Kirjoitin niistä murto-osan ylös:

• Haluisiksä että sulla on diabetes?

• Kuinka kauan sitten oli 1993?

• Tiedäksä kuka on J. Karjalainen?

• Onks tän hotellin perustaja kuollu jo?

• Kuinka monella kielellä osaat laskea sataan?

• Ooksä tavannu pesojoonaksen?

• Milloin väritelkkari keksittiin?

• Voisiksä ikinä olla nyrkkeilijä?

• Jos mä joisin lasillisen alkoholia ni kuolisinko mä?

• Mitä tarkoittaa let’s?

• Mitä parkkimittarit tekee?

• Onko 15 minuuttia menny jo?

• Mikä on paikka missä sä käyt tosi usein?

• Kuka oli sun eka poikaystävä?

• Mikä on mankka?

• Kuinka kauan menee että maapallo räjähtää?

• Ooksä nähny kaikki Leonardo DiCaprion elokuvat?

• Mikä on rikollisuus englanniks?

• Milloin oli eka iPhone?

• Onko Suomi ollu Venäjän vallan alla?

• Tiedäksä kuka on Dua Lipa?

• Mikä on tuhat euroo?

• Ooksä nähny ku Leonardo DiCapriolla on viikset?

• Tiesiksää että kaikki maat on ollu joskus semmosessa isossa kasassa?

Loman viime metreillä pyysin, että Fanni kirjoittaisi itse blogiin aiheesta. Autoin vähän kysymyksillä, ja korjasin muutamat alkukirjaimet, mutten muuten koskenut tekstiin.

No niin Fanni kirjoitapas blogiin tästä meidän yhteisestä lomasta.

Clarion on kiva ja siellä on tosi hyvää palvelua.

Millä tavalla se on kiva?

Noo silleen et siellä on kaikkee mitä hotellilomalla tarttee.

No kerro vähän mitä oot tällä hotellilomalla tehnyt?

Ensin me herättiin ja mentiin aamupalalle. Aamupalalla parasta on nutella ja kermavaahto joita voi laittaa mihin tahansa vaikka tomaatin päälle (jos haluu). Sitten me mentiin kaupungille ostaan mulle uikkaria ja käytiin kampissa ja mujissa. Sitten me syötiin pizzaa ja mentiin mailmanpyörään! (Kiitos lipuista Clarion.) Siellä oli tosi hienot näkymät :D Me mentiin hotellilla uimaan iiiihhanaan uima-altaaseen ja illalla me mentiin ravintolaan syömään.

Mikä oli parasta hotellissa?

Se että täällä oli niiiiiiiiiiiiiiin hieno uima-allas.

Mikä oli parasta lomassa?

No se että sain olla Tiian kaa.

Jäikö jotain mitä et ehtinyt tehdä, jotain mitä haluat tehdä ensi kerralla?

Ei mitään. Paitsi Lintsi.

Tulisitko toistekin?

Joo.

Bloggaaja.

Uunisaari.

(Kiitos Fanni ihanasta lomasta! Olet rakas.)

Suomi-matkailuteemainen kesäkaupunkisarja jatkuu! Tällä kertaa tutustumme paikkaan, josta Sappisen-Päivi-Uudestakaupungista on kotoisin. Yllättävästi se on (drumroll) Uusikaupunki eli Uki eli Ugi.

(Ravintola Captain's Makasiini.)

(Minä ja Pasklahti ja hyvät munkit EHHEHEEHE.)

Sappisen-Päivi-Uudestakaupungista järjesti Visit Uusikaupungin ja paikallisten toimijoiden kanssa täydellisen kesäreissun viime kuussa ja kutsui vieraakseen minut ja muutaman blogikollegani. Mukana olivat Emmi Nuorgam -Emmi Nuorgam, Mamma Rimpuilee -Laura, Valeäiti-Hanne ja Live now – dream later -Saana. Se oli upeaa! Ajelimme kaupunkijunalla, kävimme taidenäyttelyssä ja museossa, joimme viiniä, tutustuimme panimoon, Sappisen-Päivi-Uudestakaupungista järjesti dramatiikkaa murtamalla kyynärpäänsä ja lähti sairaalaan, me muut viis veisasimme hänen tuskastaan ja matkustimme hurjalla pikaveneellä yöksi majakkasaareen, paijasimme siellä lampaita, kiipesimme majakkaan ja saunoimme ja minä päätin että ryhdyn lammaspaimeneksi ja jätän kaiken muun. 

No se murtumishomma ei tietenkään kuulunut ohjelmaan. Mutta ainakin opimme, että niinkin voi käydä. Emmekä me oikeasti veisanneet viittä. Viisiä. Viistä? Olimme tiiviissä someyhteydessä Sappisen-Päiviin-Uudestakaupungista saaresta ja lampaidenpaijaamishommista käsin ja lällättelimme koko ajan miten ihanaa meillä on- eiku siis olimme hyvin myötätuntoisia hänen onnettomuutensa vuoksi. 

(Isokarin luotsitupa (jossa lammaspaimeneksi valitut majoittuvat OMG OMG).)

(Lammakset!)

(Pikku thuuli.)

Mutta jotta tämä Ugi-homma ei lähtisi lapasesta, keräsin viiden kohdan listan asioita, jotka sinunkin täytyy tietää Uudestakaupungista:

Pasklahti. Kaupungin keskustaa koristava vesialue ei ole missään nimessä joki, vaikka se saattaa näyttää erehdyttävästi siltä. Se on lahti. Viralliselta nimeltään Kaupunginlahti, todelliselta nimeltään Pasklahti. 

Ei mittä. Paikallinen "noniin". Hyödyllisin sanonta ja vastaus jokaiseen kysymykseen. Mitä kuuluu? Ei mittä. Maistuiko ruoka? Ei mittä, se oli herkullista! Kiitos! Ei mittä kato! Lähdetäänkö? Ei mittä. Sappisen-Päivi-Uudestakaupungista on jopa kirjoittanut ei-mittästä, niin kiinteä osa se on ukilaista identiteettiä. 

Uusikaupunki on syötävän söpö. Tsekkaa ainakin naivistinen taidetalo Pilvilinna, joka on maalattu lattiasta kattoon sekä sisältä että ulkoa, ja jonka puutarha on metsäinen taidepolku (mieletön). Käy myös vanhaan sähkölaitokseen perustetussa Bonk-museossa (ei huumorintajuttomille). Lisäksi Pasklahden ranta on pullollaan ihania terassiravintoloita ja -kahviloita. Meillä kävi onni, sillä pääsimme myös syömään Café Kukonmäkeen, erään perheen kotiin, jonka he avaavat puutarhakahvilana kuudeksi päiväksi kesässä. KUINKA SÖPÖÄ?

(Pilvilinna.)

(Isokarin majakka.)

Kaupungin rajat. Isokarin majakkasaari on virallisesti osa Kustavia, vaikka se onkin maantieteellisesti Uudenkaupungin puolella. Ja tästä paikalliset ovat kyllä tosi tarkkana, nimimerkillä ukilaishashtageja-Isokari-kuvissaan-julkaisseet-ja-näpäytetyiksi-tulleet-matkailijat-morjesta. Mutta siis saareen kannattaa mennä, se on henkeäsalpaavan kaunis. Itsehän haluan muuttaa sinne asumaan loppuelämäkseni. 

Uusikaupunki voittaa puutalokisat.Ugissa on Suomen suurin yhtenäinen puutalokeskus, vaikka Porvoota ja Raumaa aina hehkutetaan. (Toisaaltahan siis gyl raum o ain raum, mut silti.)

Lue myös: 

• Kiva kesäkaupunki: Nuutajärvi

• Kiva kesäkaupunki: Tampere

• Testissä: Hesehotelli

Rakastan Hesburgeria. Siksi, kun minun piti mennä toissaviikolla Turkuun yöksi ja kaikki oli ihan jumalattoman kallista lyhyellä varoitusajalla, otin huoneen Hesehotellista. Kokemukseni keräsi muutamia hämmentyneitä kommentteja valtaisasti kiinnostusta sosiaalisessa mediassa – jonka oletan johtuvan siitä, että kaikki muutkin rakastavat Heseä – joten päätin kirjoittaa siitä. Sitä paitsi tämähän on kotimaan matkailua parhaimmillaan!

Hesehotellihuoneen varaaminen netissä oli helppoa. Päätin maksaa varauksen vasta paikan päällä koska epäluotettava internet. Minusta on ylipäätään kiva, ettei kaikkea aina tarvitse maksaa etukäteen.

Hesehotelli on Turun linja-autoasemalla, joka on kätevää, jos tulee paikalle linja-autolla. Itse tulin tietenkin junalla, koska rahaa on ja se näytetään. (Mutta sitä ei ole tarpeeksi ylellisempään hotelliin.) Heti alkuun koin kiusallisimman hetken koko makan aikana: sisäänkirjautuminen hotelliin tapahtuu Hesburgerin tiskillä. Haluan tässä alleviivata, etten koskaan ole ollut kiusaantunut Hesburgerin tiskillä, koska rakastan Hesburgeria. Mutta on pikkuisen eri asia mennä Hesen tiskille tilaamaan juustoateriaa punaisella majoneesilla kuin mennä Hesen tiskille sanomaan "HEI MÄÄ JÄISIN TÄNNE YÖKSI". Eikä huonetta (tai palvelua) ole maailman kivointa odotella Hesen eteisessä. Plussaa Hesehotellille kuitenkin siitä, että itse ravintola on niin myöhään auki, että sisäänkirjautuminen onnistuu hankalammallakin aikataululla. (Ai niin ja tein tilanteesta entistä kiusallisemman kysymällä tiskillä, kannattaako maksaessa näyttää Hesen bonuskorttia. Ei kannata.)

No sitten, itse huone. Se oli tosi ookoo. Melko tilava, aivan siisti, eikä lainkaan hampurilaisteemainen. Muistuttaa paljolti Omenahotellia (jossa yöpyminen olisi muuten maksanut tuplasti enemmän) punaisine värityksineen, mutta on paikoin jopa siistimmän oloinen. Matkan aikana olin kehitellyt kauhuskenaarioita siitä, ettei huoneessa olisi ollenkaan kylppäriä, mutta sellainenkin löytyi, yllättävän tilava ja siisti. Hotellissa on myös langaton netti.

Yhden hengen huone maksoi 55 euroa yöltä, joka on minusta aika lailla saatanan hyvä hinta. Minun huoneessani oli hyttisängyt, joka ei haitannut koska olin yksin, mutta pariskuntamatkailijaa se voisi vähän sylettää. Ajatelkaa! Pariskuntamatka Hesehotelliin! Miten ihana ajatus! Parisänkyjäkin kuulemma kyllä on. 

Aamupala ei sisälly huoneen hintaan, mutta sen saa kuuden euron lisämaksusta. Se on runsas: valittavana on kahvi tai tee, tuoremehu tai limu, jogurttimysli tai röstiperunat, aamiaishamppari/kananmuna-pekoni-sämpylä/munatortilla/ruisleipä. En kysynyt, mutta oletan, että vegaani saa tilata munatortillan sijaan vegaanisen kasvistortillan. Itse valitsin tietenkin aamiaishampparin, jotta kokemus olisi mahdollisimman täyteläinen. Se oli aika tuhti, mutta kaipasi silti mielestäni majoneesia. Hesen majoneesit best. 

Kaiken kaikkiaan Hesehotellikokemukseni oli hinta-laatusuhteeltaan viis kautta viis. Haluan kuitenkin varoittaa vastustamattomasta tarpeesta alkaa kutsua kaikkea hesejoksikin. Hesehotellin yöpyjä kävelee helposti heserappusia ja hesekäytävää, menee ensin hesesuihkuun ja sitten hesesänkyyn nukkumaan, koska on heseväsynyt ja heseaamulla pitää hesetehdä hesetöitä ja niin hese-edelleen. Ai niin ja autoilijoille tiedoksi, että Hesehotellin yhteydessä on myös autopesula HesePesu. Oikeasti. 

P.S. Tämä ei ole yhteistyö. Rakastan vilpittömästi Heseä.

Lue myös: 

• Avoin kirje Hesburgerin bonuskortille

• Askartele itse: 5 vaihtoehtoa tonttu- ja keijuovelle

Luulen aina, että kaikki tietävät automaattisesti minun olevan kotoisin Tampereelta. Neljäntoista vuoden helsinkiläisyyteni on kai hionut morjestuksistani suurimmat ärrät ja minimoinut ostoslistoiltani enimmät mustamakkarat, koska kaikki eivät kerta kaikkiaan näe tamperelaiseen sieluuni. 

Kattokaa ny! Ihan selvä manselainenhan se siinä!

Yksi syy epäselvään tamperelaisuuteeni saattaa tosiaan olla se, että olen pian asunut Helsingissä pidempään kuin Tampereella. (Nyt joku siellä laskeskelee että mitäs hittoa, kyllä tuo Timpsi on vanhempi kuin kaksi kertaa neljätoista. Ja on ihan oikeassa. Elämäni synkin salaisuus on se, etten ole alun perin kotoisin Tampereelta, vaan Jyväskylästä, ja siellä asuin elämäni ensimmäiset (ja ilmeisen synkät) vuodet.) Toinen syy on se, että Manse on muuttunut vuosien varrella niin valtavasti, etten minä tiedä sieltä enää mitään tai tunne ketään. Tästä huolimatta jakelen tosi mielelläni Manse-vinkkejä. Ja vielä pari viikkoa sitten ne olivat jotakuinkin tätä tasoa:

"Tiesitkö, että Tampereen Keskustorille avattiin Suomen ensimmäinen McDonald's? Sitä ei kylläkään enää ole. No mutta Mansen YO-talolla on töissä legendaarinen Kari, joka sattuu olemaan kaverini iskä. Hän on kylläkin jäänyt jo eläkkeelle. Mutta hei, jos haluat ostaa samettihousut Tampereelta, paras paikka siihen on VaVa. Tosin se on kyllä suljettu jo vuosia sitten. Hei yksi tosi hyvä ravintola on toi Pork & More – ai hetkinen, sain juuri tiedon korvanappiini ettei sitä enää ole."

Eikä parempaa ehkä voikaan odottaa ihmiseltä, joka on asunut Tampereella viimeksi vuonna 2003 (vaikka käykin siellä ainakin kerran kuussa). Onneksi hätään kiirehti Hungry for Tampere, Visit Tampereen ravintolakampanja, joka kutsui minut ja bloggaajakollegani, Lyhyenä hetkenä -blogin Pian yöksi Tampereelle syömään ja juomaan. Siis onneksi. He käytännössä palauttivat ja pelastivat tamperelaisuuteni rippeet, ja nyt osaan antaa jo joitakin vielä olemassaolevia suosituksia:

Kauppahalli.

Ostoksille ja lounaalle: Tampereen Kauppahalli

No okei, täällä minäkin olen sentään lapsesta asti pyörinyt. Kaverini isä oli lihakauppias, ja lampsimme usein halliin koulun jälkeen hakemaan jotkut makkaramaistiaiset. Tiedän, kuulostaa siltä, että olisin kasvanut Melukylässä tai jossakin. Idyllisyydessä ei kieltämättä olla siitä kovin kaukana: kamoon, makkaraa suoraan lihatiskiltä. Tampereen Kauppahalli on vaaleansinisine kojukoristeineen mielestäni ehkä Suomen kaunein kauppahalli. Kävimme Hungry for Tampereen matkalla lounaalla ranskalaisravintola 4 vuodenaikaassa, jota vihaan, koska sen taivutus on tekstissä minulle tosi hankalaa, mutta rakastan, koska c'est magnifique. Ostoksia kannattaa tehdä 4 vuodenajan delin lisäksi ainakin Juustosopissa, suomalaisiin oluisiin erikoistuneessa Flindassa ja jossakin hallin ihanista kukkakaupoista. 

Drinkeille: Periscopen terassi

Kaupungin uusin ja kiiltävin asia on todennäköisesti Ratinan uusi kauppakeskus. Ja sen "tornissa" on paitsi hulppeat näköalat tarjoava ravintola Periscope, myös Periscopen mieletön kattoterassi. Mää rrrrrrakastan kattoterasseja. Mun mielestä niitä pitäisi olla joka paikassa enemmän. Sillä lailla että voisi tehdä kattoterassikierroksen ja käydä monessa! Mutta sitten ehkä lisäksi toivoisin, että niissä olisi joku kaitsemassa raivokkaita, pöytiä metsästäviä tamperelaisia asiakkaita. Pöytien varaaminen laukuilla/huiveilla/takeilla not best. 

Ravintola Kajo.

Illalliselle (tai lounaalle): Ravintola Kajo

Nyt on kuulkaa. Kyllä nyt kuulkaa on. Tiedättekö, kun sitä aina toivoo, että löytäisi ravintolan joka on yhtä aikaa siisti, muttei fancy, korttelimainen, muttei pupi, ja kiva, kaunis ja kohtuuhintainenkin vielä? Kajo on sellainen. Ruoat on tarkoitettu jaettaviksi, mutta jos menet sinne, älä suostu jakamaan Kajon "siipiä" eli Zukkini rolls -annosta (kuvassa) kenenkään kanssa. Annoksessa on fritattuja kesäkurpitsamyttyjä, fetaa ja mansikkaa, ja koko hoito maistuu yhtä aikaa lohdulliselta mansikkahvohvelilta ja syntiseltä intohimolta. Ihanaa. Kajossa istuu mielellään pitkän illan ja kuuntelee tarinoita viineistä, mutta lounaalla nyt vähintään kannattaa käydä. Kolmen ruokalajin lounas irtoaa nimittäin KUUDELLATOISTA EUROLLA, ainakin vielä toistaiseksi, koska ravintolan alhaisia hintoja on ihasteltu niin laajalti, että omistajat ovat alkaneet epäillä, lähteekö liian halvalla. No ei ny. Mutta melkein. 

Uimaan ja saunaan: Rauhaniemen kansankylpylä

Yksi asia on taivahan tosi: Tampereella pitää ihmisen saunoman. Sehän julistettiin juuri maailman saunapääkaupungiksi! Sekä talvella että kesällä kannattaa ehdottomasti suunnata Rauhaniemen rantaan eli Rauhaniemen kansankylpylään. Pelkästään tuo nimi saa minut juoksemaan ottamaan taksin sinne. Aivan hel-ve-tin hyvät löylyt, asiallista saunajengiä, suloinen ranta ja hyvä uintipaikka sekä talvi- että kesäuintiin vaikka koko perheelle. Rauhaniemestä löytyy muuten myös Minettin jäätelökioski. Italialainen Minettin perhe alkoi valmistaa ja myydä jätskiä Mansessa jo vuonna 1925, mutta tiedättekö mikä on parasta? Se, että minä olen saanut jätskisuvulta toisen nimeni, eräältä Marietta Minetiltä. 

Syömään ja saunaan: Tullin Sauna

Kun yksi sauna ei riitä, pane merkille, että Tullintorin kauppakeskuksen ja Tampere-talon väliin avattiin keväällä sauna ja bistro, jossa saa hyvät löylyt ja maukkaat pöperöt. Tällä visiitillä emme ehtineet syödä kuin aamupalan (asuimme hotelli/hostelli Dreamissa, joka on Tullin saunan yhteydessä), mutta olen aiemmin käynyt bistrossa syömässä. Ruoka oli todella hyvää: hienostuneesti rakennettua, mutta rouheaa ja runsasta. Saunakin oli kiva, ja todella edullinen helsinkiläisvastaaviin verrattuna, vaikka uintimahdollisuutta jäinkin vähän kaipaamaan. En kuitenkaan muista, milloin olisin käynyt yhtä pitkiä keskusteluja vasta tapaamieni rokkareiden kanssa median tulevaisuudesta, maailman hotellivalikoimasta, ilmastonmuutoksesta ja luoja-ties-mistä saunan lauteilla. 

Samppanjalle: Champagne Bar Santé 

Baari, josta saa samppanjaa. Tampereen keskustassa. Tarvitseeko sanoa muuta?

Kiitos Visit Tampere ja Hungry for Tampere, jotka tarjosivat hotellin ja herkuttelut. Suosittelen kaikille lämpimästi paitsi Tamperetta, myös turistireissua omaan kotikaupunkiin. Kiitos myös matkakumppanilleni Pialle!

Lue myös: 

• Kiva kesäkaupunki: Nuutajärvi

• Jos Itäkeskus olisikin Tampereella

Jokainen suomalainen kaupunki ja ja kylä on kiva kesäkaupunki. Sinullekin on varmaan joskus käynyt niin, että olet kertonut käyneesi vaikka Forssassa tai olevasi kotoisin vaikka Vaasasta tai että vanhempasi asuvat Oulussa tai että aiot mennä Ryttylään – ja aina on joku, joka sanoo: "Forssa/Vaasa/Oulu/Ryttylä! Se on kyllä kiva kesäkaupunki."

Siksi aloitan juttusarjan kivoista kesäkaupungeista. Ensimmäisenä vuorossa on Nuutajärvi.

Minua Instagramissa seuraavat ehkä huomasivatkin, että kävin vajaa pari viikkoa sitten kuntoutusporukkani kanssa Nuutajärvellä. Osallistuin viime ja toissavuonna toimittajille järjestettyyn kuntoutukseen (lähinnä selkäni vuoksi), ja kun kuntoutus loppui, päätimme porukan kanssa että haluamme tavata toisiamme vielä. Yksi meistä asuu Nuutajärven lasikylässä, joten treffit sovittiin sinne. Joimme kuohuvaa lasitaiteilija Markku Salon laseista hänen kotonaan, ihastelimme kollegamme kanojen munimia munia, kävimme katsomassa lasitaiteilijoita hommissa ja saunoimme Lasaretin (jossa kollegani lasitaiteilijamiehensä kanssa asuu) pihasaunassa. Kerta kaikkiaan ihana kesäpäivä. 

Nuutajärvi on noin 300 asukkaan kylä ja suomalaisen muotoilun ja lasitaiteen kehto. Jos et ole koskaan käynyt Nuutajärvellä, mene sinne. Mutta älä ehkä mene sinne talvella. Mene kesällä, se on katsos kiva kesäkaupunki. Ja jos suinkin pääset, mene sinne ensi lauantaina, 19. toukokuuta, sillä silloin siellä järjestetään jokavuotinen Nuutajärvi-päivä, koko perheen tapahtuma, joka sisältää ohjelmaa koko perheelle, huutokauppahommia sekä lasiesineiden ja outlet-kauppojen torimyyntiä. Lisäksi siellä on kiva uimaranta, jos sää sattuu uimishommat sallimaan.

Nuutajärvellä on tehty lasia yhtäjaksoisesti jo 225 vuotta. Ensin tehtiin ikkunalasia, viinapulloja ja säilöntäpurkkeja, sitten juomalaseja, koristelasia ja taidelasia. Nuutajärven tunnetuimpia asukkeja ovat varmaankin lasilinnuistaan tunnettu muotoilija Oiva Toikka ja lasitehtaalla taiteellisena johtajana pitkään toiminut motoilija Kaj Franck. Siellä oli 1850-luvulla töissä myös muuan G.F. Stockmann, joka sai tehtäväkseen lähteä Helsinkiin ja perustaa sinne Nuutajärven lasia kauppaava myymälä. Arvaatteko, mikä siitä tuli? No eräs pikkuliike nimeltä Stockmann. Jarvatkaapa muuten ketkä muut siellä ovat olleet töissä? No minun isäni ja äitini. Pikkuisen myöhemmin vain.

Ymmärrän että Nuutajärvellä ei ehkä ole yhtä syvää koloa monen sydämessä kuin minun. Vanhempani asuivat siellä vuosina 1977-1981, kun isäni työskenteli Nuutajärven lasin vientipäällikkönä. Äitini taas oli paikallisen päiväkodin johtaja. Mutta arvatkaa mikä on kaikkein älyttömintä? Rakennuksessa, jossa isälläni oli aikoinaan toimisto, toimii nyt kylähotelli Tyyne. Siinä asuvat vierailevat lasitaiteilijat ja muut vierailijat, ja huoneita on juuri remontoitu (ja käsittääkseni remontoidaan parhaillaan) uuteen uskoon. No se ei kyllä ole kovin älytöntä, ajattelet varmaan. Ja olet ihan oikeassa. Mutta se on, että kun minä yövyin Tyynessä, asuin sattumalta juuri siinä samassa huoneessa missä isälläni oli 40 vuotta sitten toimisto. Samassa huoneessa! Se on tuossa allaolevassa kuvassa, toisessa kerroksessa, ensimmäinen iso ikkuna oikealta. Kyllä minä kuulkaa itkeä pillitin liikutuksesta ja saatan itkeä tässä kirjoittaessanikin pikkuisen. 

[[{"fid":"1037423","view_mode":"media_original","fields":{"format":"media_original","alignment":"","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"link_text":null,"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"media_original","alignment":"","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-media-original","data-delta":"1"}}]]

Mutta vaikka minun isäni toimisto ei juuri sinua itkettäisi, on Nuutajärvi siitä huolimatta suloinen, kiinnostava, liikuttava paikka. Ja ennen kaikkea se on kiva kesäkaupunki. 

P.S. Ensi kerralla kivana kesäkaupunkina toimii elämäni suurimpiin rakkauksiin kuuluva Tampere.

Lue myös: 

• Pimp my kuntoutus

• Selkäkipuja, osa 1, osa 2 ja osa 3

Maailmassa on yksi hotelli, joka on ylitse muiden. Se on Park Hotel Turku. 

Olen yöpynyt Parkissa viimeisen kolmen vuoden aikana muistaakseni puolen tusinaa kertaa. Asiaa Turkuun alkoi olla, kun kaveriksi löytyi sieltä kotoisin oleva sälli. Muistan, kun suunnittelin ensimmäistä visiittiäni sällin luokse Turkuun ja mietin, mikä hotelli olisi romanttisin. Päädyimme Parkiin, joka on 1900-luvun alussa rakennettu jugendhuvila  – eihän tämän yli kerta kaikkiaan voi valita mitään toista hotellia! Huvila otettiin hotellikäyttöön 80-luvulla, ja sen kyllä huomaa.

Jokainen huone on toista älyttömämpi. Olen kerran yöpynyt Parkissa huoneessa, jonka kaikki huonekalut olivat vaaleanpunaista rottinkia. Erään toisen kerran pääsin huoneeseen, jossa oli posliininen pantteri. Parasta oli, kun kerran pääsimme poikaystäväni kanssa muutamaksi yöksi morsiussviittiin tavallisen huoneen hinnalla, koska huoneita ei ollut tarpeeksi ja sviitti sattui olemaan vapaana. Se oli mieletön ilmestys pitsiliinoineen, röyhelöisine vessapaperitelineineen ja posliinienkeleitä notkuvine vitriineineen. (Tämä on myös esimerkki siitä, että huone kannattaa joskus varata hotellista itsestään eikä esim varaussivuston kautta. Booking tuskin olisi tarjonnut sviittiä normihintaan.)

Olen Turussa käydessäni valinnut jonkin toisen hotellin vain silloin, jos Park Hotel Turku on ollut täynnä. Koska jos ihan totta puhutaan, eihän mikään muu enää tämän jälkeen kelpaa. Nykyisin olen aidosti pettynyt, jos hotellihuoneessa ei ole ainuttakaan turhaa posliinieläintä.

Hotellin alakerrassa on aulabaari, aamiaissali ja erillinen ruokasali, joka on koristeltu nukein, viirein, valokuvin ja tekokukin. Kaikkialla kaikuu kultainen 80-luku. Ai niin, ja jokaisessa huoneessa on kokemukseni mukaan ruskeat, kukalliset kaakelit, Gillette-vaahtoa ja pari bic-sheiveriä ja (ainakin yksi pussi) samarinia. Kysyn tämän vain kerran: voiko mikään olla siistimpää?

Hotellin suurin vetonaula lienee kuitenkin Jaakko, Parkin oma maskotti ja papukaija, joka saa hymyn jokaisen vieraan huulille. Jaakko (joka on muuten nimestään huolimatta tyttö), esiintyy mielellään kuvissa ja lauleskelee mitä mielikuvituksellisimmin tavoin aulassa suurimman osan päivästä.

En ole itse koskaan kuullut sen puhuvan, mutta respasta kerrottiin, että se matkii etenkin lapsia mielellään, ja toistelee niiden lauseita pitkään niiden lähdettyä. Nettisivujen mukaan Jaakko on jo 45-vuotias, enkä tiedä milloin sivuja on viimeksi päivitetty. Oli miten oli, siinä iässä saa jo vähän tehdäkin pilaa naapuruston lapsista.

Ainoa puute, jonka Park Hotelista keksin, on se, että huoneissa on superpehmeät sängyt. Pidän itse jämäkästä, jopa kovasta patjasta, ja kaikissa Parkissa nukkumissani sängyissä on niin pehmeä patja, että kun herää, sen väliin on vähän hautautunut. Mutta kun avaa silmät ja näkee luomien alta ihanasti vanhanaikaisen kukkatapetin ja paksut samettiverhot, ei mikään voi olla pielessä. 

Respakerroksen vessassa on muuten kaunis parfyymivalikoima.

Menkää Park Hotel Turkuun! Se on IHANA. 

Lue myös: 

• Suosittelen: lomailu omien vanhempien kanssa

• Kylpylälomalla – eli testaa kuinka mummo olet