Posts tagged bloggerlyfe
#bloggerlyfe eli maailman paras blogipostaus

Haluan kertoa teille päivästä joka oli viime Perjantaina elikkä kuten ulko mailla sanotaan #friyay. Aamulla tein smoohtin ja kävin koiran kera lenkkeilemässä, parasta on, kun voi lenkkeillä omassa naapurustossa, tässä muuten koirani huikean suloinen instagram, siitä tulossa postaus ensikuussa. Lenkin jälkeen tein töitä eli käsittelin blogin kuvat, on kyllä huikeaa kun voi tehdä töitä kotoa käsin, mutta siitä olikin jo aikaa että olin viimesksi ehtinyt sellaista tehdä, eli käsitellä kuvia. Sitten menimme parhaidenkavereideni kanssa sushi ravintolaan myöhäiselle lounaalle! Valko viiniä ja maki rullia ystävien kera, voiko parempaa ollakkaan. Sitten lähdimme kaupungille ottamaan huikeita asu kuvia.

Tässä kuva minusta aurinkoisena päivänä. Spring vibes.

kuva minusta

Tässä ihan erilainen kuva minusta pilvisenä päivänä. Friday feels.

kuva minusta

Ja tässä yksi kuva minusta joka on hiukan vanhenpi koska minulla ei ollut tarpeeksi uusiakuvia mutta tarvitsin postaukseen vielä yhden. Good vibes only.

kuva minusta

Kun pääsin kotiin postiluukusta kolahti mangon makuiset Skibidi-Fläm-Fläm-kuorintasukat (*tuote saatu) joita olinkin jo katsellut ja tuote tulikin todella tarpeeseen vedinkin heti sukat jalkaan ja ne tuntuivat todella ihanilta ja laadukkailta ja maistuivat ihan mangolta kiitos lahjasta Skibidi-Fläm-Fläm!

Haluan muuten kertoa, että elmääni tulee huikea suurimuutos, joka näkyy myös teille usksollisille lukioilleni. Minulle on juuri tapahtumassa jotain joka on jo melkein tapahtunut ja kerron siitä kyllä pian mutta empä vielä voi kertoa mutta kerron sitten kyllä ja siitä tulee uusipostaus pian! Huikeita uutisia!

Lue myös:

5 asiaa, jotka opin itsestäni kun kävin läpi KAIKKI koskaan kirjoittamani blogitekstit

On kulunut pian viikko siitä, kun siirsin vanhan blogini kaikki tekstit uudelle saitille. Tiedän, että valtaosa linkeistä ei toimi, ja että valtaosasta postauksia puuttuu kuvat, eikä yksikään kommentti siirtynyt uuteen osoitteeseen, mutta yritän saada asialle tehtyä jotakin mahdollisimman pian. (Lue: todennäköisesti stressaan asiasta pari päivää, sitten raksautan auki viinipullon, sanon että fuck it ja jätän sen yhtä tekemättä kuin viimeisten jalkalistojen liimaamisen remontin päätteeksi.)

(Ja sitten minä nauran paskaisesti näin.)

(Ja sitten minä nauran paskaisesti näin.)

Koska siirto ei sujunut ihan mutkattomasti (yllättyneitä olivat ____ ja ____), jouduin käymään joka jumalan postaussyhryn läpi korjatakseni päivämäärät, lisätäkseni kuvat (lue: sanoakseni “voi saatana en kyllä jaksa lisätä näitä kuvia”), korjatakseni linkit (lue: parahtaakseni “ttu näitä kukaan ikinä klikkaa” ja jättääkseni sen tekemättä) ja tuskaillakseni sitä, millaisia hölmöyksiä sitä on tullut kirjoitettua (esimerkiksi tämä postaus, jossa kehitin itselleni lempinimen The Situationin hengessä ja jostakin syystä siitä tuli Det Laaki, mitä helvettiä hei oikeesti). Samalla opin itsestäni koko liudan tuiki tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi:

Pidän tosi tosi tosi paljon pekonista. Tiedän sen siksi, että olen vuosien varrella kirjoittanut tosi tosi tosi paljon pekonista (muun muassa oispa pekonia ja pekonisuklaa. Pidän siitä kovasti edelleen, mutten enää juurikaan syö sitä (koska vaikken ole muuttunut kasvissyöjäksi, olen kasvissyöntimyönteinen ja jatkuvasti huono-omatuntoinen, etenkin pekonista), enkä varsinkaan kirjoittaisi siitä niin ylistävästi kuin ennen.

Lidlin uikkari -gatesta on vasta kaksi vuotta. Näin keväällä 2016 Lidlin muotinäytöksessä uikkarin, jolle menetin sydämeni, ja aloitin raivoisan uimapukumetsästyksen, johon osallistui koko Suomen kans- tai siis pari kaveriani. Lopulta itse Lidlistä (!!!) oltiin minuun yhteydessä, sain puvun jopa kaksin kappalein ja jouduin perhana sentään julkaisemaan itsestäni uimapukukuvia blogissani. Ja se on ehkä hirveintä, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Mutta toisaalta parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut, on todennäköisesti Lidlin uikkari. Rakastan sitä. Niitä.

Olen ihan ilmiömäinen kuvanmuokkaaja. Se selviää muun muassa siitä, kun kehitin Ensitreffit Alttarilla -ohjelmalle vaihtoehtoisia konsepteja kuten Ensitreffit Kättärillä ja rakensin ihan tosi hienon logon ja kaikkea.

Olen ihan luokattoman saamaton ihminen. Tämä ei tietenkään tullut itselleni minään yllätyksenä, mutta jos se nyt oli jollekulle vielä epäselvää, kerrottakoon, että olen ollut aikeissa vaihtaa lumpperon kökkösohvani, jossa ei kerta kaikkiaan voi löhöillä, toiseen jo puolitoista vuotta enkä vieläkään ole tehnyt niin. Sen sijaan olen nillittänyt, valittanut ja itkenyt lumpperoa kökkösohvaani kaikille, jotka ovat suinkaan suostuneet kuuntelemaan. Success!

Olen onnistunut kirjoittamaan muutaman ihan saatanan hyvän jutun ja pelkään kuollakseni etten tule ikinä ylittämään niitä. Toisaalta olen varsin tyytyväinen, että ne on jo tehty, jotta ei tarvitse enää yrittää tehdä mitään hauskaa elämässä. Niitä ovat australialainen remppaohjelmaklassikko Tulevaisuudesta päättää Darra sekä Maikkarin nettijuttuihinkin päässyt Rusina onkin rypäle ja muita oivalluksia, sekä tietenkin teini-iän päiväkirjoja raottavat kulttuuripostaukset Jarno on ruma nimi ja Saa lukea vain omalla vastuulla. (Faksinumero mainittu.)

(Mutta aion tietenkin silti yrittää.)

Kiitos kun luet!

Totuus gaalavaatteen takaa

Olin viikonloppuna IBA-blogigaalassa ystäväni, Tämän kylän homopoika -Einon avecina, ja vaatekriiseilin asiaankuuluvasti (eli ihan liikaa) ennen varsinaista tapahtumaa ja meuhkasin siitä kaikille. Tein asuhankinnasta hirveän numeron ja uhkailin, että kiskon viime hetkellä päälle vaan jotakin kaapista löytyvää (luoja paratkoon miten hirveää). Siksi järkytyin syvästi, kun näin kuvia itsestäni gaalailtana ja näytin ihan helvetin hyvältä. 

gaala

Minulla oli päälläni & Other Storiesilta hätäpäissä ostettu paita, jota olen katsellut pitkään mutta aina ajatellut, ettei minulla ole tuollaiselle mitään käyttöä, ja UFFilta löytämäni housuntapainen lirpake. (Ja kaiken alla alusvaate, joka ilmeisesti imee makkaroita itseensä. Niitä kutovat varmaan taikalangasta jotkin enkelit pilvenreunalla. Taikaa.) Parhaat kaikista olivat ne housut, ja se oli muuten melkein yhtä yllättävää kuin edustava ulkonäköni.

mar y moda

Totuus on nimittäin se, että tämä housuntyyppinen asia on ilmeisestikin rantavaatteeksi tarkoitettu, uima-asun päälle solmittava kangaskaistalekasa, jonka pesulapussa lukee ISLAS CANARIAS. Siinä on ikään kuin etu- ja takakappale erikseen, ja ne vedetään haarojen ali ja sidotaan naruilla yhteen. Että niin sitä kuulkaa vaan jonkun toisen hylkäämissä Kanarian-tuliaisissa paineltiin menemään ihan gaalakelpoisina ja näytettiin ehkä paremmalta kuin koskaan.

iba gaala asu

Tai no, ainakin yhdessä kuvassa.

Kiitos kivoista juhlista kaikille asianosaisille! (Gaalakuvista kiitos Emmi Nuorgamille, jolla on edessään loistava ura miestenlehtien kuvaajana, jos tuo feminismiruokahomma lakkaa jonakin päivänä kiinnostamasta.)

Lue myös:

Vuoden Paulo Coelho ja muut hyvät palkinnot

Jos saisin ikinä elämässä jonkun blogipalkinnon, osaatteko arvata mikä se olisi? Itse veikkaisin jotakin Lidlin Uikkariobsession tai Vuoden Mukatamperelaisen tai Syksyn Yritteliäimmän Sementtiperseen Twerkkaajan palkintoa. Vaan toisin kävi. 

Toissaviikonloppuna Turussa tanssittiin Varjoawardseissa, bloggaajaporukan itsensä kehittelemässä pseudogaalassa (jossa ei ole muuten pseudoa mikään, ne olivat hoitaneet asialliset sponsorit ja kuvausseinät ja lahjakassit ja kaikki, itse vain nautin menemään), jossa jokainen gaalailija voittaa. Ja minä poika voitin siellä ihan muina henkilöinä vuoden Paulo Coelhon palkinnon! Jossakin syvällä sielussani aina ehkä tiesinkin, että niiden paperilappusten leikkeleminen ja puhelimen asetteleminen tiskikaappiin on kaiken sen arvoista.

[[{"fid":"982106","view_mode":"media_original","fields":{"format":"media_original","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"varjoawards 2017 eino nurmisto","field_file_image_title_text[und][0][value]":"varjoawards 2017 eino nurmisto"},"type":"media","link_text":null,"attributes":{"height":"2000","width":"1333","class":"media-element file-media-original"}}]]

Onneksi Missä olet Laura kysyi minulta juuri ennen juhliin lähtöä, olenko valmistellut kiitospuheen. Kädet shokista täristen googlasin "voi vittu unohdin" "hyvä kiitospuhe" taksissa, ja tuloksissa luki yksiselitteisesti, että hyvään puheeseen tulee valmistautua huolellisesti etukäteen. Pikagooglaus taksissa 15 minuuttia ennen juhlia lasketaan tästä lähtien huolelliseksi, koska puhe meni ihan hyvin. Kerroin siinä, että googlasin hyvän kiitospuheen taksissa.

Ylivoimaisesti paras ainoa blogigaala missä olen ikinä ollut, kiitos järjestäjille ja sponsoreille! Sivupalkintona sain gaalamatkalta myös korvatulehduksen. Ihanaa!

Mutta siellä samassa sielunmykkyrässä heräsi heti hirveä huoli siitä, että maailmassa on niin monta muutakin asiaa, jotka ansaitsivat palkinnon, eikä niille järjestetä gaaloja. Niin tässä minä nyt sitten jaan niitä, ja tämä olkoon nyt sitten samalla tällainen vuosikatsaus. Tiedän, ne ovat vähän leimejä, mutta kamoon, mulla on ollut blogi kohta kymmenen vuotta enkä ole vielä koskaan tehnyt tällaista. Gimmiabreik.

Vuoden such disappoint: sohva

Ostin noin vuosi sitten superkauniin sohvan, jota testasin ja mallasin ja tarkistin ja kokeilin, ja joka loppujen lopuksi osoittautui täysin mahdottomaksi hankinnaksi, koska siinä ei voi maata niin että voisi hengittää, nähdä telkkaria tai olla muutenkaan mitenkään mukavasti. 

Vuoden kysymys: "No miten teillä menee?"

Sen jälkeen kun keksimme keväällä muuttaa poikaystäväni kanssa erilleen, en ole käynyt kovin montaa keskustelua ilman että minulta oltaisiin kysytty vähän varovasti, että miten suhteemme nyt voi. Ihan hyvin hei. Kiitos kysymästä. Taas. 

Vuoden teknologinen huippu: kun Fanni sai puhelimen

Siskontyttöni Fanni aloitti syksyllä koulun, ja sen ansiosta puhelimeni tekstaus- ja videopuhelukulttuuri on ottanut massiivisen askeleen aktiivisempaan ja monipuolisempaan suuntaan: kakkaemoji on palannut käytetyimpien symbolien joukkoon ja huutomerkit ovat jälleen saaneet syyn olla olemassa. Pidän minään. 

Vuoden palvelujournalistisin blogipostaus: Montpensiers Fruit Drops, rankattuna

Koska kuka ei muka haluaisi lukea ihan blogista asti, että koska Fruit Dropseja pitää työntää suuhun aina kaksi kerrallaan, ovat mandariiniviipaleen näköiset karkit suutuntumaystävällisempiä kuin vadelman näköiset. Ja ne myös maistuvat paremmilta. Olkaa hyvät.  

Vuoden #mitähittoo: kun pääsin Turkissa neljään lehteen

Kävin toukokuussa blogimatkalla Turkissa, ja siellä oltiin niin kertakaikkisen häkeltyneitä minun säkenöivästä ulkomuodostani, että pääsin muistaakseni neljään sanomalehteen. Ei ole kyllä koskaan ollut samaan aikaan yhtä hämmentynyt ja tärkeä olo.

Vuoden saavutus: kuntosalijäsenyyden onnistunut irtisanominen

En tiedä, mitä sanoa. En vieläkään usko, että tämä on oikeasti tapahtunut enkä ole (vielä) liittynyt uudelleen. 

Paljon onnea kaikille voittajille!

[[{"fid":"982110","view_mode":"media_original","fields":{"format":"media_original","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"varjoawards 2017 eino nurmisto","field_file_image_title_text[und][0][value]":"varjoawards 2017 eino nurmisto"},"type":"media","link_text":null,"attributes":{"height":"1333","width":"2000","class":"media-element file-media-original"}}]]

Kuvat: Eino Nurmisto

Lue myös:

Gaalalookini

Ajattelin jakaa tänne eilisen gaalalookini, kun tiedän että siellä on tyyppejä, keitä kuitenkin kiinnostaa. Tänä vuonna päätin jättää kimalluksen ja säihkynnän pois lookistani ja luottaa moderniin, pelkistettyyn värimaailmaan. 

Meikki: näyterasva lehden välistä*. Tummat silmäpussit omasta takaa.

Hiukset: Yrjönkadun uimahallissa pehmennetyt, ulkoilmassa kuivatetut, sohvalla makaamisen muovailemat. Tämä on muuten ihana hiuslook vaikka jokapäiväiseen laittautumiseen, vaikka vaatii vähän aikaa!

Vaatteet: housuiksi lookiin valitsin H&M:n viidentoista euron verkkarit ja ulkomaisesta urheilukaupasta ostetun collegepaidan (en usko, että näitä saa Suomesta). Asukokonaisuus täydentyi poikaystävältä lahjaksi saadulla Stockmannin vohvelikankaisella kylpytakilla*. 

Kengät: jostakin hotellista nyysityt tohvelit.

*gifted

Mitä tykkäätte gaala-asustani? Otan mielelläni palautetta vastaan!

Lue myös:

Totuus mietelausekuvien takana

Joku on ehkä saattanut huomata, että askartelen joka kuukausi blogiin ja instagramiin video- ja gif-yhdistelmän, jossa pelleilen diippien mietelauseiden ja alkoholinhimoisen elämän yhteneväisyyksillä. Pelleilyissä sanat muuttavat muotoaan: into onkin yhtäkkiä gin tonic, kuusta tulee skumppa ja hullu muuttuu pulloksi. Kerta kaikkiaan mieletöntä kekseliäisyyttä, tiedän. En voi sille mitään. Ideat vain pursuilevat minusta.

Videot vaikuttavat varmasti tosi yksinkertaisilta, mutta oikeasti niiden tekeminen vaatii minulta melkoista säätöä. Tähän ei meinaan ihan jokainen pysty.

Kas näin ne syntyvät:

Ensinnäkin minun pitää tietysti miettiä jokin tosi nerokas lause ja tapa, jolla voin inkorporoida siihen jotakin viinaa. (Suosin yleensä skumppaa tai giniä, koska niin teen myös oikeassa elämässä.) Tämä vaatii aivan käsittämättömän määrän luovuutta ja alkoholintuntijuutta. Sitten piirrän lapun ja suunnittelen, miten alkoholi siihen ujuttautuu.

Sitten nostan tiskipöydälleni laatikon, jonka päälle levitän kankaan. Se toimii mietelauselapun taustana.

Sitten avaan tiskipöydän yläpuolella olevan kaapin ja panen puhelimen siihen. Laitan sen nauhoittamaan ja siirtelen laput oikeaan paikkaan. Lopuksi otan vielä kuvan joka vaiheesta: niistä tulee lopulta gif. Ongelma on se, että lopputuloksena syntyvät kuvat ja videot ovat tietenkin ylösalaisin. Käännän videon ympäri puhelimeeni asennetulla sovelluksella, ja kun olen lataamassa sitä instagramiin, huomaan yleensä, että video on nauhoitettu väärästä kohtaa ja lappu näkyy kuvassa vain osittain. Sitten teen koko homman uusiksi (yleensä ainakin kolmesti, koska en kerta kaikkiaan opi, miten lappu kannattaa kohdentaa). Sitten käännän toisella puhelinsovelluksella jokaiseen gifiin tarkoitetun kuvan ja muokkaan niiden värit niin, että ne näyttäisivät mahdollisimman samanlaisilta, lataan ne koneelle ja teen niistä Gifmakerilla gifin (joka on yleensä liian iso ladattavaksi Lilyyn, joten teen sen ainakin kolmesti uudelleen jotta siitä tulisi tarpeeksi pieni).

Ja kas! Vain pari tuntia ja kasa riekaleisia hermoja myöhemmin mietelausekuva on valmis!

Lue myös: 

#munkreisilife

Siis tämä mun elämäni on tiedättekö te just tällaista. Lähdin eilen ratikalla töihin ja huomasin heti ratikkaan astuttuani, että mulla olikin unohtunut matkakortti kotiin. Siis vaan mulle voi käydä näin! Uskomatonta! #mycrazylaif

Mutta se ei ole edes ainoa juttu, mitä mulle tapahtui. Olen sellainen vähän tällainen, että mulle aina sattuu ja tapahtuu. Vaikea joskus pysyä mukana kun meno on niin creiziä! Joskus saatan vaikka alkaa pestä hampaita niin, etten edes huomaa, etten ole kastellut sitä harjaa ollenkaan. Ihan hullua hei!

Välillä mun kaverit sanoo mulle, että Tiia hei, sä oot kyllä ihan crazy. Mutta vastaan siihen että mä oon vaan hei mä

Ja sitten eilen esimerkiksi mulle kävi niin, että avasin olutpullon, ja se korkki siitä lennähti ilmaan niin, että se osui mun liesituulettimeen! Mun liesituulettimeen mun keittiössä! Voitteko kuvitella? Tämä on niin klassikko-Tiia-juttu, näin ei kerta kaikkiaan voi käydä kenellekään muulle. Haha! #munkreisilife

Kerran kävi niin, että ajattelin yrittää olla normaali. Mutta sitten se kävi ihan tosi tylsäksi, ja menin takaisin vaan olemaan oma itseni. Eli creizi!

Yhtenä päivänä ostin uudet kengät, ja sitten unohdin vaan käyttää niitä. Oon kyllä just sellainen, että vaan mulle voi tapahtua tollasta! #vainkreizinessjutut

Siis eihän kenenkään elämä oo yhtä creiziä kuin mun!

Mutta tärkeintä on muistaa, että omille kreiseille jutuille on hyvä välillä nauraa. Haha!

 

Lue myös: 

 

Jos PING Helsinki ja muut tapahtumat olisivat sitä, miltä kuulostavat
ping helsinki

Osallistun tämän viikon perjantaina Långvikissa järjestettävään sisätömarkkinointitapahtuma PING Helsinkiin. Sen tarkoituksena on tuoda yhteen yritysten markkinointi- ja päättäjätyypit sekä sisällöntuottajat eli bloggaajanplantut, someaddiktit ja tubettajanretaleet.

No mitähän helvettiä sinä olet sinne menossa tekemään, kysytte varmaan. Niinpä. Uskon, että ne luulevat minua joksikin muuksi. (Mutta shh! Ei kerrota niille, koska menen ihan mielelläni kylpylähotelliin väijymään somejulkimoita aamutakeissa.)

Käsittääkseni sisältömarkkinointifestari PING Helsinki on saanut nimensä siitä, että internetkielessä ihmisen huomio kiinnitetään pingaamalla eli tägäämällä hänet linkkiin, postaukseen tai kommenttiin, joka hänen halutaan huomaavan. Aloin sitten miettiä, mistä kaiken maailman tapahtumissa ajattelisi olevan kyse, jos niistä tietäisi vain nimen. PING Helsinkikin voisi olla nimensä perusteella vaikkapa Etelä-Suomen pöytätennisturnaus tai pääkaupunkiseudun suurin triangelimuusikoiden kokous.

PING Helsinki
Matkailuopiskelijoiden järjestämä osallistava yhteisökampanja, jonka osallistujat mainostavat Helsinkiä matkailukohteena kommentoimalla sanaa "Helsinki" mielivaltaisesti mihin tahansa internetissä. Keskustelupalstoille, pornoklippeihin, artikkeleihin. (Pelottavina on, että tämä varmaan toimisi.)

Slush
Vähemmistökonferenssi, joka kokoaa yhteen aliarvostetun sääilmiön rakastajat. Ohjelmassa muun muassa paneelikeskustelu loskan yhteydestä kohonneeseen verenpaineeseen liikenteessä (keskustelijoina Pekka Pouta, liikenneviraston edustaja ja Slash, jonka nimen joku oli kuullut vahingossa väärin).

Flow
Uusi päivä -ohjelman kansainvälisen faniyhteisön alajaoston fanibiennaali, joka keskittyy sarjan tapahtumapaikan, Virtaus-nimisen kaupungin fiilistelyyn. Paikalla pienoismalli, selfieseinä ja tamperelaisen vastarintaryhmän mielenosoitus.  

Tubecon
Putkimiesten vuosittaiset kansalliset kokoontumisajot. Seminaarin maskottina toimii Hilarius Hiiri, joka laulaa: putkeen / rööriin / tule kanssamme Hilarius-kööriin / sillä putkesta näkee koko maailman / koko maailman.