Ihan aluksi: suurin osa ihmisistä, jotka ovat kiinnostuneet raskausviikkopostauksista, tietävät ehkä miten ne lasketaan. Mutta jos siellä on joku joka ei tiedä (minä itse en vielä tämän vuoden tammikuussa tiennyt), kerrottakoon, että raskausviikkojen laskeminen aloitetaan edellisten kuukautisten alkamispäivästä – eli riippuen vähän ihmisen yksilöllisestä kuukautiskierrosta, ovat kaksi ekaa raskausviikkoa yleensä ns. tyhjiä, eikä ihminen ole vielä raskaana. Sitä minä en oikein tiedä että miksi: varmaan siksi, että edellisten kuukautisten alkamispäivä voidaan tietää varmaksi, kun taas hedelmöittymispäivän kohdalla arviointi on monessa tapauksessa vaikeampaa. Raskauden voi siis huomata (yleistäen) aikaisintaan viikolla kolme tai vielä varmemmin neljä. Toiseksi: viikkoja ilmaistaan kahdella vähän epämääräisellä tavalla. Minun kokemukseni mukaan yleensä suomalaisittain ja esim. neuvolassa puhutaan raskausviikosta neljä, kun tarkoitetaan viikkoa, joka alkaa siitä, kun edellisten kuukautisten alkamisesta on neljä viikkoa ja nolla päivää ja päättyy siihen kun siitä on neljä viikkoa ja kuusi päivää. Joissain tilanteissa raskausviikoista puhutaan kuitenkin järjestysluvuittain, eli tästä samasta ajasta (4+0 – 4+6) puhutaan viidentenä raskausviikkona (mitä se toki onkin. Ihan samalla tavalla kuin ihminen käy 11-vuotiaana toistakymmentä. Kuulostaa oudolta, mutta pitää paikkansa). Molemmat ovat siis ihan yhtä oikein, mutta joskus se mikä on oikein saa nupin ihan sekaisin, ja tämä jälkimmäinen tapa tekee mulle niin. Siksi käytän itse tätä ensimmäistä tapaa, eli nyt käsittelyssä ovat raskausviikot 0+0 – 4+6.

No – sitten itse asiaan. Mehän yritettiin tätä vauvaa ihan tosissamme, joten olin koko ajan tosi tietoinen mun kierron vaiheista. Aina, kun oli suunnilleen ovulaation aika, pissasin ovulaatiotestitikkuun aamuisin, ja sitten yritettiin lemmiskellä sen mukaisesti, mitä se näytti (aikataulun mukaan lemmiskeleminen ei muuten ole lempipuuhaani. Kaikki sympatiani ovat ihmisten puolella, jotka “yrittävät vauvaa”. Se kuulostaa kivalta, siltä että paneksitaan vaan paljon ja ollaan iloisen toiveikkaita, mutta oikeasti se on tikkuun pissimistä ja stressaamista siitä, että ehtiikö tänään sekstailla, vaikkei tekisi yhtään mieli). Syyskuussa, noin neljä päivää testin varmentaman ovulaation jälkeen aloin tuntea arkuutta nänneissäni, ja kaksi päivää myöhemmin, kun arkuus jatkui, aloin epäillä, että nyt voisi olla tosi kyseessä. En usko henkimaailman hommiin, ainakaan ihan täysin, mutta toden teolla aloin epäillä raskautta sinä päivänä, kun olisi ollut meidän aiemman, kesken menneen raskauden laskettu aika. Se oli minusta jotenkin lohdullista ja runollista.

Mulle yksi tärkeä indikaattori raskaaksi tulemisessa on ollut mun Oura-älysormus. Viimeksi kun olin raskaana, aloin epäillä raskautta siksi, että Ouran data näytti mun kehon lämpötilan olleen reilusti koholla monta yötä putkeen, eikä niin ollut käynyt koskaan aiemmin. Tällä kertaa oli sama. Kuusi päivää ovulaation jälkeen Oura näytti, että kehoni lämpötila oli ollut kolmena yönä koholla. Näin oli käynyt vain kaksi kertaa aiemmin: silloin kun olin raskaana ja silloin kun minulla oli korona (se oli muuten thouds perseestä: luulin olevani raskaana, ja sitten ne kaksi viivaa piirtyivätkin ihan toisenlaiseen, hirveään testiin. Not cool).

Koska olin ollut jo kerran aiemmin raskaana muutamia viikkoja, osasin tunnistaa samankaltaisia merkkejä. Nännit tuntuivat siltä kuin joku olisi hieronut niitä raastimella, etenkin kun oli kylmä, ja pienikin ylämäki alkoi huohotuttaa. Minua alkoi närästää, ihan vähän, ja väsytti tolkuttomasti. Odotin reilun viikon, siihen päivään asti, kun kuukautisteni olisi pitänyt alkaa, ja tein testin vasta silloin. En tiennyt sitä silloin, mutta olin silloin 4 viikkoa ja 4 päivää raskaana (eli 4+4, kuten preggo lingolla sanotaan). Testiviiva oli haalea, ja mietin, kannattaako siihen luottaa. Kirjoitin muistiinpanoihini testin tekemispäivänä näin:

Se on positiivinen!! VOI HYVÄ LUOJA. Nukuin ihan paskasti kun stressasin tätä, ja aamulla Oura näytti että kehon lämpötila on laskenut. Olin sillee että noni se oli siinä. Olin varma että en oo raskaana. Nipistelin aamulla nännejä ja yritin miettiä että sattuuko niihin lol. Sattui vähän. Oon tosi innoissani mutta ihan vitun varovainen. Silloin viimeksi soitin heti lääkäriin ja jotenkin sekosin vaan siihen onneen. Nyt oon sillee että öö hmm kattellaan.

Kaksi päivää ensimmäisen testin tekemisen jälkeen oli puolisoni syntymäpäivä. Tein sinä aamuna kolme eri raskaustestiä, ja ne kaikki näyttivät positiivista, mutten uskaltanut luottaa niihin täysin rinnoin. Minusta testiviivat olivat hirveän vaaleita. Menimme sussun synttärin kunniaksi saariravintola Lonnaan syömään, ja vihasin kaikkea, koska en uskaltanut vielä kertoa henkilökunnalle, että minulla on raskausajan ruokavalio, mutten voinut tietenkään syödä tavallisen ruokavalioni mukaisesti. Ravintoloissa syöminen on rakas harrastukseni, ja anteeksi nyt vaan, mutta se on raskaana minusta ihan täyttä paskaa. Hyvä ruoka, jolle on paritettu oikea viini, ei tule oikeuksiinsa, jos siitä pitää poistaa elementtejä (omasta tahdosta riippumattomista syistä) ja nauttia se vissyn kanssa.

En uskaltanut vielä juhlia raskautta, mutta aloin olla varovaisen toiveikas, että ainakin se on aluillaan. Olimme yrittäneet tuloksetta hyvän tovin, ja olin alkanut jo olla epätoivoinen. Julkisen terveydenhuollon puolella on mahdollista päästä lapsettomuustutkimuksiin, mutta naisen 40-vuotissyntymäpäivään täytyy olla vähintään puoli vuotta aikaa silloin, kun lähetteet tutkimuksiin kirjoitetaan. Näin ainakin Helsingissä. Olin varannut ajan lapsettomuustutkimuksiin, koska 40-vuotissynttäriini oli vuosi. Jo aikaa varatessani toivoin salaa, että aika jouduttaisiin peruuttamaan siksi, että olenkin raskaana, enkä voinut uskoa että toiveeni kävi toteen. Kun soitin terveydenhuoltoon peruakseni ajan, puhelimeen vastannut kätilö henkäisi: “ai kauhee, mulle tuli oikein kylmät väreet”, ja minä aloin itkeä (tietenkin. Olen muutenkin herkkä liikuttumaan, mutta nyt minusta on tullut ihan next level märisijä).

Kirjoitin muistiinpanoihini:

Olin eilen ihan varma, että tää on kemiallinen raskaus ja mulla alkaa menkat kohta. Että viivat vaan haalistuu haalistumistaan ja vuoto alkaa. Tissit ei oo ollut tänään oikeastaan ollenkaan kipeät. Mutta positiivista noi edelleen näyttää, eikä vuoto oo alkanut. Ehkä tässä voi kohta tuudittautua siihen että kyllä siellä jotain kehittyy. Toivottavasti loppuun asti.

Tein uuden testin joka päivä viikon ajan, ja pikku hiljaa viiva alkoi tummua.

Ehkä haluat lukea myös: