Posts in höpö höpö
Temptation Island -esittelylauseeni

Aloitin uuden Temptation Island Suomi -kauden katsomisen eilen. Olen auttamatta myöhässä, mutta otin heti kiinni kaiken, ja nyt voin taas osallistua normaaleihin lounaspöytäkeskusteluihin kuten kunnon suomalaisen televisionkatsojan kuuluu.

Tässä kuvassa olen leikisti viidakossa sillä lailla viettelevästi. Temptation, tajuuks. Oikeasti olen keittiön pöydän ääressä verhoutuneena jättipeikonlehtiin. Jos et vaikka tajunnut.

Tässä kuvassa olen leikisti viidakossa sillä lailla viettelevästi. Temptation, tajuuks. Oikeasti olen keittiön pöydän ääressä verhoutuneena jättipeikonlehtiin. Jos et vaikka tajunnut.

Jos olet katsonut Temppareita, tiedät, että ohjelman (alun) parasta antia on se, kun sinkut esittelevät itsensä kilpaileville pariskunnille. Jos et ole katsonut, sinulle kerrottakoon, että siellä kuullaan muun muassa seuraavan tyyppisiä lauseita:

“Moi mä oon Skendis ja tänään lähtee fiilis nousuun / naiset, teidän poikaystävät pääsee illalla mun housuun.”

“Terve mä oon Lomppu ja mä oon räätäli. Yleensä puen ihmisiä mutta täällä voin myös riisua teidät.”

Maaperä on liian hedelmällinen siihen, ettei jokainen meistä miettisi, mitä kertoisi itsestään vastaavassa tilanteessa. Ai eikö? Vain minä? Nooooo mutta jos olisin Temptation Islandissa – sinkkuna, obvi – esittelisin itseni todennäköisesti jollakin seuraavista lauseista:

  • “Tiia tässä moi! Mä oon toimittaja, enkä minkään tyhjän. Paitsi jos kyse on tyhjästä sängystä, voin toimittaa sut siihen mun kanssa.”

  • “TIIA ON MUN NIMI / JA MENO AINA MAKSIMI.” (tässä pukisin kasvoilleni todella nopeat lasit viestini vahvistamiseksi.)

  • “Moikka mun nimi on Timpsi. Oon sellanen timantti että juonkin pelkkää jaloviinaa. Tajuuks.”

  • Moi oon Tiia, ja tykkään juoda skumppaa / ja sitten voidaan pumppaa.”

  • “Mää oon Tiia Tampereelta. Jos Pate Mustajärvi on Ikurin Turbiini niin mää oon Isku Sun Turpiisi. Siis en sulle mutta niinku sun muijalle tiäksää.” (myöhemmin selittäisin haastattelussa, etten oikeasti kannata väkivaltaa, ja että olin etukäteen arponut puhuisinko esittelyssä lihaa ja perunaa -biisistä vai turbiinista ja se, että olin päätynyt turbiiniin, oli virhe, jonka kanssa minun olisi tästä eteenpäin elettävä. tiäksää.)

  • “Terve, mun nimi on Tiia! Tykkään käydä ravintoloissa. Siks oon varmaan tällanen herkku!”

  • “Moi mun nimi on Tiia / mun kanssa on niin hauskaa että luulet että tää on komediia.” (ehkä pieni kiusallinen pantomiimipätkä tähän loppuun.)

  • “Moikka, oon Tiia ja mä oon podcastaaja. Onneks oon nyt lomalla ni joku muu voi cästätä mun bodya.”

Haluan alleviivata että yritin ihan tahallani tehdä noista mahdollisimman huonoja. Ja silti hävettää.

Mitä sää sanoisit Temppariesittelyssä?

Lue myös:

#bloggerlyfe eli maailman paras blogipostaus

Haluan kertoa teille päivästä joka oli viime Perjantaina elikkä kuten ulko mailla sanotaan #friyay. Aamulla tein smoohtin ja kävin koiran kera lenkkeilemässä, parasta on, kun voi lenkkeillä omassa naapurustossa, tässä muuten koirani huikean suloinen instagram, siitä tulossa postaus ensikuussa. Lenkin jälkeen tein töitä eli käsittelin blogin kuvat, on kyllä huikeaa kun voi tehdä töitä kotoa käsin, mutta siitä olikin jo aikaa että olin viimesksi ehtinyt sellaista tehdä, eli käsitellä kuvia. Sitten menimme parhaidenkavereideni kanssa sushi ravintolaan myöhäiselle lounaalle! Valko viiniä ja maki rullia ystävien kera, voiko parempaa ollakkaan. Sitten lähdimme kaupungille ottamaan huikeita asu kuvia.

Tässä kuva minusta aurinkoisena päivänä. Spring vibes.

kuva minusta

Tässä ihan erilainen kuva minusta pilvisenä päivänä. Friday feels.

kuva minusta

Ja tässä yksi kuva minusta joka on hiukan vanhenpi koska minulla ei ollut tarpeeksi uusiakuvia mutta tarvitsin postaukseen vielä yhden. Good vibes only.

kuva minusta

Kun pääsin kotiin postiluukusta kolahti mangon makuiset Skibidi-Fläm-Fläm-kuorintasukat (*tuote saatu) joita olinkin jo katsellut ja tuote tulikin todella tarpeeseen vedinkin heti sukat jalkaan ja ne tuntuivat todella ihanilta ja laadukkailta ja maistuivat ihan mangolta kiitos lahjasta Skibidi-Fläm-Fläm!

Haluan muuten kertoa, että elmääni tulee huikea suurimuutos, joka näkyy myös teille usksollisille lukioilleni. Minulle on juuri tapahtumassa jotain joka on jo melkein tapahtunut ja kerron siitä kyllä pian mutta empä vielä voi kertoa mutta kerron sitten kyllä ja siitä tulee uusipostaus pian! Huikeita uutisia!

Lue myös:

Kiiltokuvat: 5 teoriaa siitä, mitä niillä tehtiin

Olin pari viikkoa sitten Tampereella vanhempieni luona, ja löysin vanhan kiiltokuvakokoelmani. Se oli punainen, sydämin koristeltu valokuva-albumi, jonka kellastuneiden, paksujen, liimalla kyllästettyjen sivujen pinnalle, läpinäkyvien kalvojen alle olen ehkä kahdeksanvuotiaan pieteetillä asetellut kiiltokuvia kategorioittain – ja kirjoittanut alle, mitä sivuilta löytyy: “vauvoja, sukat, kukka-asetelma, tuttipullo ja poika” ihan kuin en näkisi silmillä katsomalla, millaisia kuvia kiltsikoissa on.

(Systeemi on mielestäni niin ihmeellinen, että olen jo onnistunut saamaan itseni vakuutettua siitä, että kyseessä onkin jokin melko sofistikoitunut varkaanpaljastusjärjestelmä. Se kertoo heti, jos joku on nyysinyt sukkakiltsikan, jos sellainen kerran lukee alalaidan inventaariolistassa, mutta sitä ei kerta kaikkiaan näy. Ha, järjestäytynyt kiiltokuvarikollisliiga, siitäs saatte. Sukkakiltsikka itse asiassa on hukassa.)

kiiltokuvat
kiiltokuva

Esittelin kitsikkakokoelmaani 9-vuotiaalle siskontyttärelleni, eikä hän tiennyt, mitä ne ovat. Kerroin, että ne ovat niin kuin tarroja, mutta ilman sitä tarrapintaa. Samalla tajusin, että kiiltokuvat ovat kuin piipparit: edistyneempi versio jostakin vanhanaikaisesta (lankapuhelin), mutta järkyttävän vanhanaikainen versio jostakin edistyneemmästä (kännykkä). Nykyajan lasten on niin vaikea käsittää, mitä kiiltokuvat ja piipparit olivat, että sitä alkaa itsekin epäillä, olikohan koko hommaa oikeasti edes olemassa. (Minulla on samanlainen olo paperinukeista: ne ovat edistyneempi versio paperille piirrettävistä hahmoista, mutta ihan silkkaa kökköä oikeisiin nukkeihin verrattuna.)

“Mitä te siis oikein näillä teitte”, lapsi kysyi aitoa hämmennystä äänessään, enkä minä perhana sentään osannut vastata.

Siksi olen nyt kehitellyt 5 teoriaa siitä, mihin hittoon niitä muka oikein käytettiin.

Tarhaikäisten valtapelin väline. Kiiltokuvat säästettiin harvoille ja valituille, niille, jotka olivat sosiaalisessa kastijärjestelmässä muita ylempänä. Muut joutuivat tyytymään paperinpaloihin, joissa ei ollut edes liimapint- eiku

Lasten valuutta. Kuten oravannahkoja, mutta nahkojen sijaan käytetäänkin pieniä, kohokuvioituja paperinpaloja, joissa on kissojen kuvia ja pikkuisen kimalletta. Niillä saa muuta lasten käyttötavaraa kuten nenään työnnettäviä legoja ja mustikkatahroja kolitsipaitojen hihoihin. (Oikeakin raha saisi kyllä minun puolestani olla kissoilla ja glitterillä kuorrutettua.)

Muksujen eläkerahasto. Kuten mikä tahansa, mitä joku hilloaa varastossaan vuosikymmeniä, saattaa kiltsikkakokoelma kerätä arvaamattoman arvon. Tai ainakin ne, jotka myyvät nettikirppiksellä yksittäisiä kiiltokuvia jopa hintaan 3.50€/kpl, toivovat.

Metrin mittaisten ylellisyystavara. Turhake, jota on mukava katsella, mutta jolla ei voi tehdä mitään. Niitähän ei voi liimata mihinkään, koska PILALLA. Toisaalta tarroissa on sama. Kiltsikat? Pilalla. Tarrat? Pilalla. Kaikki liimattava pilalla. Pelkkää paskaa tilalla.

Aikuisten juoni. Ai, haluat 239 euroa maksavan, radio-ohjattavan, epärealistista kehonkuvaa vahvistavan, seksistisen lelun? No äiskä ei nyt voi sitä just sulle ostaa, mutta tässä lohdutukseksi kuva pikkuisesta vauvasta. Kato nyt miten hieno. Sillä on tossa nilkkojen kohdalla vähän hopeahilettä. Deal with it.

kiiltokuvat
kiiltokuva

Mitä kiiltokuvilla oikeasti tehtiin, muistaako joku? Ja jatkokysymys: ovatko ne osa jotakin suomalaista kansanperinnettä? Tätä postausta kirjoittaessani yritin selittää hollantilaiselle kaverilleni, mitä naputtelen, eikä hän ymmärtänyt sanaakaan. Kiltsikoille ei myöskään tietääkseni ole nimeä englanniksi. MITÄ TÄMÄ KAIKKI TARKOITTAA

Lue myös:

6 ärsyttävää tilannetta, jotka vain silmälasipäiset ymmärtävät

Minulla on ollut silmälasit yhdeksänvuotiaasta asti. Rakastan silmälaseja, ja minusta on vaikea katsella naamaani ilman niitä. Mutta joskus ne tekevät lempo soikoon elämästä vaikeaa. Ne painavat, putoavat, narisevat, lipsuvat, tarttuvat, ovat tiellä ja todella usein, varsin paradoksaalisesti, niiden läpi ei näe jumalauta mitään.

Lupaan, että kaikki, joilla on silmälasit päässä valtaosan ajasta, ymmärtävät seuraavien tilanteiden vittumaisuuden. (No okei ei minulla ole valtuuksia luvata yhtään mitään kenellekään. Mutta enhän minä voi kirjoittaa tähän totuuttakaan, sillä se olisi “luulen että ehkä joku Säynätsalossa tai vaikka Puolangassa, vai sanotaanko se nyt Puolangalla, saattaa voida samaistua tähän, mutta ei hän tätä tekstiä varmaan koskaan lue, joten ei sinunkaan todennäköisesti kannata” eikä sellaista ole kiva kirjoittaa. Tai myöskään lukea.)

Kun olet pitänyt niitä keskimäärin kaksi sekuntia otsalla:

silmalasit hiukset

Kun sataa lunta:

silmälasit lumisade

Kun sataa vettä:

silmälasit vesisade

Kun niitä ei ole:

siristys

Kun ulkona on kylmä mutta sisällä lämmin:

silmälasit huurussa

Kun yrität tehdä facepalmia ja kaksi ainoaa ulottuvillasi olevaa vaihtoehtoa ovat nämä:

facepalm silmälasit

Bubbling under: kun ne tippuvat tanssilattialla hikiseltä nenältä kesken sensuellin pyörähdyksen ja lentävät salin poikki etkä näe etsiä niitä – osittain siksi, että sinulla ei ole silmälaseja, osittain siksi, että silmämunasikin ovat aivan hiessä ja osittain myös siksi, että olet saattanut nauttia noin yhdeksäntoista lasillista samppanjaa. Tilanteesta ei ole kuvamateriaalia. (Luojan kiitos.)

Lue myös:

Oikeasti aineettomat lahjavinkit

Olemme kaikki lopen kyllästyneitä turhaan tavaraan ja tarpeettomaan yltäkylläisyyteen. Mutta jouluna ainakin minusta tuntuu siltä, että pitäisi kuitenkin antaa koko maailmalle mahdollisimman paljon lahjoja, jotta kaikki muistaisivat, että minä olen hyvä tyyppi (ja todella epäitsekäs). Kun lahjomishalu ja tavarakielteisyys kietoutuvat yhteen, ne muodostavat itseinhon ja huonon omantunnon täyttämän möykyn, joka korventaa sisintä täältä ikuisuuteen. Onneksi tarpeeseen ovat vastanneet lehtien ja blogien ja yleis-intternetin lukuisat vinkkilistat, jotka koostuvat aineettomista lahjoista. Win-win!

aineeton lahja

Suurin osa aineettomien lahjojen listauksista on täynnä melko ennalta-arvattavaa sisältöä: lahjakortti lastenhoitoon, leffaliput tai ravintolaillallinen, audiokirja tai uimahallikortti. Whooptidoo. Siksi päätinkin tehdä oman listan. Listan ihan aidosti aineettomista lahjoista. (Sille, joka esimerkiksi vihaa lastenhoitoa mustan sielunsa pohjasta ja joka haluaa käyttää elokuvaliput mieluummin itse. I see you and I appreciate you.)

Anna kaverille…

…lämmintä kättä. Tasapainoinen, sopivan napakka kädenpuristus lämmittää paitsi kättä, myös mieltä ja sydäntä, etenkin joulun aikaan. Muista kättelyn jälkeen sanoa ponnekkaasti “ole hyvä”, etenkin jos kaveri ei tajua kiittää vuolaasti.

…tilaa. Pidä vähintään 500 metrin etäisyys kaveriisi koko ajan. Älä ole häneen minkäänlaisessa yhteydessä: älä tykkää hänen instakuvistaan äläkä lue hänen whatsappejaan. Älä vastaa, kun hän soittaa tai edes morjesta häntä kadulla. Hän ansaitsee sen.

…täydellä mitalla. Jos kaveri on vittumainen tyyppi, solvaa häntä koko rahan edestä. Jos kiva, hukuta hänet hellyydenosoituksiin. Jos olet kirjaimellisesti tulkitsevaa osastoa, tarjoa hänelle ihan-mitä-tahansa täydestä desin mitasta ja odota, ymmärtääkö hän “vitsin”.

...kylmää kyytiä. Raitis ilma tekee ihmeitä ihmiselle. Vie kaveri hetkeksi ulos ja hengitä ihanaa, ilmaista happea hänen kanssaan syvään muutaman kerran. Muista taas sanoa “ole hyvä”, vaikka jokaisella hönkäisyllä, joka kerralla hiukan lujempaa, kunnes kaveri ymmärtää kiittää kunnolla. Jos olet humoristi (ja kaverisikin on), voit lahjoittaa pimpattua happea vaikka nyrkkipierun (a.k.a. “lämmin kuppi”) muodossa.

…kyytiä. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Ja se mitä tarkoitan, on tietenkin autokyyti. Sitä toista kyytiä saat antaa vain yhteisymmärryksessä. Jos muistat välillä huudella “ole hyvä” ja vaikka kysyä, tykkääkö kaveri lahjastaan, saat minulta seitsemän ja puoli pistettä. Per huudahdus.

…vähän löysää. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Koska itse en ole ihan varma.

Iloista joulua!

Lue myös:

Sori for these remonts ja muut hyvät lauseet

Tämä miesten parturiketju Groomin remonttilakana on parasta, mitä olen ikinä nähnyt. 

sori for these remonts

Pidän siitä niin paljon, että haluan lainata tämän nerokkaan lauserakenteen myös muihin tokaisuihin. 

Anteeksihan voi remontin lisäksi pyytää vaikka mitä, esimerkiksi 

  • Vaivannäöstä: sori for these vaivs

  • Kovista äänistä: sori for these metels

  • Siitä: sori for these siits.

Samaan tapaan voisi helposti myös kiittää oikeastaan kaikesta, esimerkiksi 

  • Kukkakimpusta: tänks for these kuks

  • Siitä, että on saanut syödäkseen: tänks veri much for these ruoks

  • Musiikista (kuten Abba teki aikoinaan): tänks for the musiiks.

Ja jos kerron pyytää anteeksi ja kiittää, voi yhtä hyvin myös käyttää rakennetta onnitellakseen toista ihmistä, esimerkiksi

  • Merkkipäivän johdosta: konkräts for these syntyms päivs

  • Työssä etenemisestä: konkräts for these nyys työs

  • Uuden hienon lauserakenteen keksimisestä: konkräts for these veri merkittävs keksints.

Olkaa hyvät. 

Lue myös: 

Paikat, jotka ovat pilalla, jos sattuu olemaan true crime -fani

Tiedätkö sen ilmiön, kun jokin asia, esine tai paikka menee ihan pilalle? Esimerkiksi karsean eron jälkeen naapuruston ihana puisto saattaakin yhtäkkiä olla räkäisen itkuhuudon kehto, ja vaikka ruokamyrkytyksen jälkeen jokin ratikkalinja voi olla enää pelkkä raiteilla kulkeva puklu ja niin edelleen. Toisaalta taas harrypotteristeille junaraiteet voivat olla ihastuttavia (tai pettymyksentäyteisiä) paikkoja ja vanhalle BSB-fanille jokainen sadekuuro merkitsee musavideolarppia.

No, minä olen true crime -nisti. Rakastan rikostarinoita, kuten keski-ikäiset, keskiluokkaiset naiset tapaavat tehdä. Olen katsonut miljoonia Investigation Discovery -ohjelmia, joka ikisen rikosdokkarin, mitä maa päällään kantaa ja kuunnellut kaikki rikoksia pikkuisenkin liippaavat podcastit. Ja siksi minulta ovat menneet pilalle seuraavat paikat:

true crime.jpg
true crime1.jpg

Meret, järvet, joet, kosket, lammet. Ai miksi? No öööö niissä on ruumiita. 

Rannat. Ks. edellinen. 

Kaislikot, heinikot. Jos olisit ruumis, missä olisit, jollet olisi meressä, järvessä tai lammessa? Kaislikossa. Obvy

Lenkkipolut. Jos haluat kadota, tulla ahdistelluksi, murhatuksi, raiskatuksi, raadelluksi, kidutetuksi, lähde lenkkipolulle. Siitä vaan. 

Metsät. Ne kuhisevat ruumiita, susia, pöllöjä ja tappajia. Sieltä ei kerta kaikkiaan selviä hengissä. 

Pellot. Varsinkin jos mitään pitää kyntää tai kaivaa. Ruumiitahan siellä on.

true crime 2.jpg
true crime 3.jpg

Hylätyt rakennukset. Öööö ruumiita much?

Random luukut. Eiväthän ne kerta kaikkiaan voi olla mitään muita kuin joukkohautoja tai kidutuskammioita. 

Roskalaatikot ja roskahuoneet. Se haju tulee takuulla ruumiista. Joka on takuulla siinä jätesäkissä, joka roskaluukusta pilkottaa. Ja jos ei, siellä on joku vaanimassa, valmiina tekemään sinusta jätesäkkiin sisältöä. (Erään entisen asuntoni pihan lehtiroskiksessa asui yksi Pauli. Hän ei murhannut minua, mutta kävi kyllä lähellä, koska sain paskahalvauksen aina, kun yllätin hänet "kotoaan".)

Mitä sulta on pilalla?

Lue myös: 

"Saispa munaa" ja muut hyvät pääsiäisvitsit

Tässä kaikki (edit: paitsi muna suuhun -lajin) vitsikkäät heitot, jota voit tarvita pääsiäisenä. Muista käyttää niitä runsaasti ja aina, kun on mahdollisuus.

Sukulaisissa: "Ai munajahti? Yleensä oon kyllä tehnyt sitä vasta pilkun jälkeen"

Pääsiäispöydässä: "No, kuka haluaa kokeilla saako munan pysymään pystyssä?"

Tilanteessa, jossa on eri kokoisia pääsiäismunia: "Vau, tuo on kyllä isoin/pienin muna mitä oon koskaan nähnyt"

Missä tahansa: "Saispa munaa"

Kaupan makeisosastolla: "Onpa täällä paljon munaa"

Kaupan kassalla toiselle asiakkaalle, joka ostaa pääsiäismunia: "Onpa sulla paljon munaa"

Kaupan kassalla: "Aika harvoin sitä joutuu kyllä munasta maksamaan että tota"

Pääsiäismunaa avatessa: "Kerrankin tietää varmasti että muna on kiva, ei ikävä yllätys"

Kenelle tahansa, jolla on pääsiäismunia: "Näytä muna"

Pilkun jälkeen: "Leikitäänkö munanpiilotusta?"

Pääsiäisen jälkeen: "No, saitko paljon munaa?"

Pääsiäisen jälkeen: "Oli kyllä ihan munaton pääsiäinen. Ja maidoton"

EHHEHE

Lue myös: 

Sanat, jotka kuulostavat epäilyttäviltä

Jotkut sanat eivät kuulosta yhtään siltä, mitä ne oikeasti ovat. Ja välillä mieli vähän nyrjähtää sijoiltaan, kun pysähtyy miettimään, että sanat merkitsevät jotain vain siksi, että olemme yhteisymmärryksessä sopineet niin.

Muistan ikuisesti, kun yläasteen äidinkielen opettajamme kertoi meille tarinan siitä, kun sateenvarjolle keksittiin Muinaisina Aikoina nimeä, varmaan jossakin Erittäin Tärkeiden Ilmaisujen Korkeimmassa Neuvostossa. Vaihtoehtoja olivat sateenvarjo, varataivas ja jokin ruotsalainen sana, sanotaan vaikka regnskydd tai jotakin. Ja sitten ne Erittäin Tärkeän Neuvoston Virkamiehet siellä äänestivät ja valitsivat, että sateenvarjo siitä tulkoon. Ja sekoan pikkuisen päästäni kun mietin, että siitä olisi voinut tulla varataivas! Miten upea sana se olisikaan!

(Minulla ei ole mitään keinoa tietää, onko edes jokin osa tarinasta totta, mutta totena minä olen sitä levitellyt menemään jo kaksikymmentä vuotta, joten olkoon.)

Oli miten oli, sateenvarjo kuulostaa erehdyttävän paljon siltä, mitä se onkin, mutta kaikki sanat eivät. Kuten nämä: 

Airut

Applen reittisovellus.

Horsma

Leppoisahko seksitauti, jonka Irwinkin joltakulta sai. 

Lankki

Raju kuntosaliliike. "Vedä ensin kolme lankkia ja sit pari tuplalankkia."

Nyrkkipyykki

Joko väkivaltainen seksiasento tai vinkeät turpaanvetokekkerit. 

Poropeukalo

Sorkkaeläimen sisempi varvas. "Hei tarkistatko ton lampaan poropeukalot?"

Pirssi

En sano mikä, mutta se sopii yhteen lerssin kanssa.

Rupla

Ihon pinnalla röpelöisenä esiintyvä seksitauti. Saattaa tarttua pirssistä.

Sekulaari

Kirppiksen alekori. "Eikö oo upea? Löysin tän Uffin sekulaarista."

Tattari

Ahkerasti sienestänyt alkuperäisheimo. "Tattarit olivat lyhyt, mutta tanakka kansa, jonka tunnistettavimpia ominaispiirteitä olivat pitkä, liehuva tukka ja vyötäisillä mukana roikkuva sieniveitsi."

Vekseli

Sukulainen: miniän tai vävyn veli.

 

Paljastakaa omat epäilyttävät sananne!

 

Lue myös:

 

Vanhat koulukuvat uudelleennäyteltyinä

Olen aina rakastanut nettijuttuja, joissa kerrotaan että Valokuvaajaisä Otti Tyttärestään Kuvan Joka Viikko 14 Vuoden Ajan Etkä Usko Silmiäsi Kun Näet Muutoksen ja sellaisia, joissa kerrotaan, että Kanadalaisperhe Poseeraa Täsmälleen Samanlaisessa Valokuvassa Joka Joulu Ja Lopputulos On Upea, ja minua sylettää vietävästi, ettei minulla ole mitään vastaavaa. 

Mutta. Tein snäppi-/insta-joulukalenteriini tällä viikolla luukun, jossa uudelleennäyttelin kouluhistoriani luokkakuvia (kyllä, tällaista schaissea minä joulukalenterissani julkaisen. Ja demonstroin esimerkiksi murteita ja aksentteja. Ja luttelen kirosanoja ja kerron vitsejä. Jos et ole koskaan nähnyt joulukalenteriani, nyt on loistava hetki aloittaa sen katsominen. Jäljellä on enää muutama luukku, joten et ehdi oikeastaan edes katsoa kovin montaa tai ainakaan kyllästyä). Luokkakuvaluukun toteutus ei onnistunut ihan yhtä smoothisti kuin olin toivonut, joten halusin antaa itselleni mahdollisuuden kokeilla uudelleen.

Joten tämä on minun pikkuruinen tapani tehdä jotakin mukahauskaa ja täysin geneeristä Nainen Loi Vanhat Luokkakuvansa Uudelleen Etkä Kerta Kaikkiaan Kestä, Miten Kömpelösti Hän Sen Teki -tyyliin. Loin siis vuosien 1993, 1994, 1998 ja 2001 luokkakuvani uudelleen. Tunnistatko kumpi kuva on vanha luokkakuva ja kumpi uusi remake-versio? (Et varmaan millään.)

Psst! Joulukalenteri löytyy snäppi- ja instatililtä nimellä @tiiamarietta.

Lue myös: 

Snägärijonolive ja muut livekonseptit kassahihnaliven rinnalle

Suomen kansan on jo kahtena tärkeänä juhlapäivänä lumonnut livelähetys suurmarketin kassalta. Viime juhannuksen kassalivessä koettiin jännittäviä hetkiä, kun sinihomejuustopaketti katosi hihnalta ennen piippauslaitteelle ehtimistään. Itsenäisyyspäivänä puolestaan odotettiin kielet pitkällä, milloin hiiva loppuu Prismasta. Itsenäisyyspäivänä somessa seurattiin muuten myös ilahduttavaa kättelyliveä, kun Yle Kioskin toimittaja pyrki kättelemään yhtä montaa ihmistä samassa ajassa kuin presidentti kättelee linnan juhlissa. 

Kassalive on mahtava juttu, ja niin on kättelylivekin, mutta minusta konseptia voisi laajentaa vähän muuallekin. Siksi olen kehittänyt muutamia ehdotuksia, ja jos ne toteutetaan, tulee minulle toimittaa niiden ideoinnista palkkioksi kultaa ja mirhamia ja kahvipaketti.

Pakettipistelive: lelukaupan paketointipisteellä tapahtuu, kun epätoivoinen olmeina lahjaostoksilla laahustava kansa yrittää viimeisillä voimillaan kääriä paperiin palloja, lelukitaroita ja muita kerta kaikkiaan mahdottoman muotoisia lahjoja pukinkonttiin. Tämä olisi sellainen kollektiivista jouluinhoa ja stressiä kanavoiva kevyt jouluviikon täyteohjelma. 

Hissilive: klaustrofobinen livestriimi kovassa käytössä olevasta hissistä, esimerkiksi Stockmannilta. Kylkeen voi perustaa juomapelin, ja känniin pääsee takuulla, jos juo joka kerta silloin, kun hissiä oikeasti tarvitseva ihminen (kuten lastenvaunujen, pyörätuolin tai rollaattorin kanssa liikkuva henkilö) ei mahdu hissiin, kun kahdeksan liikuntakykyisen ihmisen on kerta kaikkiaan pakko päästä neloseen just nyt. Shotin voi ottaa myös silloin, kun joku ottaa hissipeiliselfien (kuvan tilanne).

Käsienpesuallaslive: yleisen vessan käsienpesualtaalta striimattava suora lähetys näyttää, kuinka moni pesee kätensä ja millä tavalla. Huuhtooko ensin ja lisää sitten saippuaa vai toisinpäin, vai käyttääkö saippuaa ollenkaan, jestas sentään. Käsienpesijöitä yritettäisiin tunnistaa hihojen perusteella kuten kassahihnalivessä, ja pesualtaan ohi kävelijät tuomittaisiin takin perusteella. "Tuo oli varmasti naapurin Kimmon samettitakki! Se rontti on aina minusta näyttänyt siltä, että vesi menee justiin käsistä ohi."

Snägärijonolive: esimerkiksi uudenvuodenyön livelähetys kaupungin suosituimmalta nakkikioskilta olisi todella kiinnostavaa katsottavaa. Tämän voisi oikeastaan toteuttaa myös podcastina, koska riemastuttavinta koko show'ssa olisivat tietenkin erilaisten asiakkaiden erilaiset tilaukset. "Ggackshh llihabiiraggagaah jja ischo hmaitho."

Takkatulilive: vanha kunnon dvd-henkinen klassikko, koska elävää tultahan voisi tuijotella ikuisesti. Jännityksen hetki koettaisiin aina, kun tuli meinaisi sammua ja jonkun pitäisi lisätä tuleen puita. Tuleen lisättävien takkapuiden joukkoon olisi kiinnostavuutta lisäämään piilotettu kourallinen läpimärkiä ja toinen sihahtelevia tai poksuvia puita. Niitä sinne lisäilisi sitten vaikka Roope Salminen tai joku muu, jota ei ole vähään aikaan nähty telkkarissa.

Steissinovilive: Helsingin rautatieaseman pääovissa on kolme tai neljä toimivaa oviaukkoa, joiden läpi on täysin mahdollista kulkea, jos tarttuu vain kahvasta kiinni ja vetää oven auki. Mutta jostakin syystä kaikki kulkevat aina siitä yhdestä ja samasta ovesta, koska se on jo valmiiksi auki. Siksi että joku on juuri kulkemassa siitä. Steissinovilive on kutkuttava jännitysnäytelmä, jossa seurataan paitsi sitä, kuinka monta ihmistä viitsii survoutua eri suunnista samaan oviaukkoon, myös sitä, kuka sankari tajuaa, että jonkun ovista voi avata ihan itse. Ruudun reunaan voitaneen lisätä mittari, joka kertoo erään steissinoviliveä seuraavan Rantasen verenpaineen muutokset reaaliajassa.

Olen ennenkin tarjoutunut, mutta tilaa kalenterista löytyy edelleen: tv-kanavat, minuun saa olla yhteydessä.

 

Lue myös:

 

Gaalalookini

Ajattelin jakaa tänne eilisen gaalalookini, kun tiedän että siellä on tyyppejä, keitä kuitenkin kiinnostaa. Tänä vuonna päätin jättää kimalluksen ja säihkynnän pois lookistani ja luottaa moderniin, pelkistettyyn värimaailmaan. 

Meikki: näyterasva lehden välistä*. Tummat silmäpussit omasta takaa.

Hiukset: Yrjönkadun uimahallissa pehmennetyt, ulkoilmassa kuivatetut, sohvalla makaamisen muovailemat. Tämä on muuten ihana hiuslook vaikka jokapäiväiseen laittautumiseen, vaikka vaatii vähän aikaa!

Vaatteet: housuiksi lookiin valitsin H&M:n viidentoista euron verkkarit ja ulkomaisesta urheilukaupasta ostetun collegepaidan (en usko, että näitä saa Suomesta). Asukokonaisuus täydentyi poikaystävältä lahjaksi saadulla Stockmannin vohvelikankaisella kylpytakilla*. 

Kengät: jostakin hotellista nyysityt tohvelit.

*gifted

Mitä tykkäätte gaala-asustani? Otan mielelläni palautetta vastaan!

Lue myös:

#munkreisilife

Siis tämä mun elämäni on tiedättekö te just tällaista. Lähdin eilen ratikalla töihin ja huomasin heti ratikkaan astuttuani, että mulla olikin unohtunut matkakortti kotiin. Siis vaan mulle voi käydä näin! Uskomatonta! #mycrazylaif

Mutta se ei ole edes ainoa juttu, mitä mulle tapahtui. Olen sellainen vähän tällainen, että mulle aina sattuu ja tapahtuu. Vaikea joskus pysyä mukana kun meno on niin creiziä! Joskus saatan vaikka alkaa pestä hampaita niin, etten edes huomaa, etten ole kastellut sitä harjaa ollenkaan. Ihan hullua hei!

Välillä mun kaverit sanoo mulle, että Tiia hei, sä oot kyllä ihan crazy. Mutta vastaan siihen että mä oon vaan hei mä

Ja sitten eilen esimerkiksi mulle kävi niin, että avasin olutpullon, ja se korkki siitä lennähti ilmaan niin, että se osui mun liesituulettimeen! Mun liesituulettimeen mun keittiössä! Voitteko kuvitella? Tämä on niin klassikko-Tiia-juttu, näin ei kerta kaikkiaan voi käydä kenellekään muulle. Haha! #munkreisilife

Kerran kävi niin, että ajattelin yrittää olla normaali. Mutta sitten se kävi ihan tosi tylsäksi, ja menin takaisin vaan olemaan oma itseni. Eli creizi!

Yhtenä päivänä ostin uudet kengät, ja sitten unohdin vaan käyttää niitä. Oon kyllä just sellainen, että vaan mulle voi tapahtua tollasta! #vainkreizinessjutut

Siis eihän kenenkään elämä oo yhtä creiziä kuin mun!

Mutta tärkeintä on muistaa, että omille kreiseille jutuille on hyvä välillä nauraa. Haha!

 

Lue myös: 

 

Vanhat profiilikuvat – IRC-Galleria edition

Olen niin jumalattoman myöhässä somessa jo viikkoja kiertäneeseen Facebookin vanhat profiilikuvat -haasteeseen, että päätin, etten tee sitä. (Lisäksi olen tulevaisuuden minäni tuomion pelossa poistellut Facebookista kuvia todella ahkerasti, eikä siellä kovin hauskaa matskua enää ole.)

Siksi päätin upata geimiä ja paljastaa teille parhaat IRC-Galleria-profiilikuvani. (Vaikka sieluni puristaa minua koko ajan sydämestä ja huutaa minulle samalla "mieti nyt jumalauta vielä".) Järjestyksessä uusimmasta vanhimpaan, olkaa hyvät:

 

ircgalleria1.png

Lisätty: 29.3.2009. Kuvateksti: -

Kuvasta päätellen ostin ensimmäisen oman macbookin. Valittavana oli tämä tai sitten se sarjakuvafiltteri. (Mutta kaikkihan me tiedämme, että sarjakuvafiltterin käyttäjät olivat ihan tyhmiä.)

ircgalleria2.png

Lisätty 8.9.2007.  Kuvateksti: "dirty pic".

Vietimme tyttöjen iltaa, kun jonkun poikaystävä pyysi meitä lähettämään tuhmia kuvia. Riisumatta yhtäkään vaatekappaletta saimme tämän härskiyshirviön ja kourallisen hämmentyneitä miehiä aikaiseksi. Kuva on otettu muistaakseni reilusti ennen vuotta 2007, mutta klassikkohan ei vanhene koskaan. 

ircgalleria3.png

Lisätty 1.8.2006. Kuvateksti: "uk big brother 7 - nikki on mun idoli".

Elämässäni on vuosina 2006-2007 usean kuukauden pituinen aikajakso, jonka aikana otetuissa kuvissa minä ja lähimmät ystäväni näytämme kaikki suurinpiirtein tältä. Poseeraukseen kuului kovaääninen huuto, jolla imitoimme Brittien silloisella BB-kaudella mukana ollutta Nikki Grahamea, jonka videoita löysimme tuoreehkolta YouTube-nimiseltä sivustolta.

ircgalleria4.png

Lisätty 9.6.2006. Kuvateksti: "old skool".

Tämä on kiusallisimpia kuvia, joita olen koskaan joutunut itsestäni katsomaan. Se on oikeasti ehkä vuodelta 2001, ja yrittäminen suorastaan tihkuu pikselien läpi. Jos saisin sanoa tuolle tytölle nyt jotakin, sanoisin varmaan että "Kuule, kaikki järjestyy. Mutta pese tukkasi ensin."

irgcalleriaursula.png

Lisätty 23.4.2006. Kuvateksti: "ursula".

Opiskelin vuoden musiikkiteatteria ja näyttelin eräässä koulumme esityksessä sekopäistä ryhmäterapeuttia, jonka roolinimi oli Ursula. Ja sitten laitoin kuvan siitä nettiin. (Ja nyt teen sen uudelleen.)

 

galtsu parilla.png

Lisätty 31.8.2005. Kuvateksti: "parilla".

Pelleilin Levillä juotuani todennäköisesti pari jaffaa ja feikkasin vuosia, että olin tässä kuvassa ihan naamat. Good times. And sensible times. And great quality picture times. 

galtsu kamerapuhka.png

Lisätty: 7.9.2004. Kuvateksti: "uus koti ja uus kamerapuhka".

Olin juuri muuttanut ensimmäiseen viralliseen asuntooni Helsingissä, kimppakämppään Katajanokalle. Olen tässä kuvassa vastikään täyttänyt 21, ja näytän kolmekymppiseltä toimistosihteeriltä. Sellaista se muoti oli silloin. Ajatelkaa, että minä ihan oikeasti leveilin tämän kamerakännykän (kyllä, sillä oli ennen oma sana, sillä kaikissa puhelimissa ei luoja paratkoon ollut kameraa) kuvanlaadulla.

 

(Suosittelen muuten IRC-Galleriaan kirjautumista kaikille niille, jotka luulevat, ettei sitä tiliä enää ole siellä. Kyllä nimittäin on, ja se on aivan samannäköinen kuin silloin ennen. Melkein sama pätee MySpaceen.)

 

Lue myös: 

 

Napakymppi ja muut pöhköt tv-ohjelmakonseptit

Rienasin Temptation Island Suomen uusinta kautta snäpissä (@tiiamarietta) viime viikolla, kun sain eräältä seuraajaltani viestin, joka meni jokseenkin näin:

"Miksi tehdään ohjelma siitä, että pöljät bimbosinkut yrittävät pilata toisten parisuhteen? Lähtökohtaisesti ihan pöhkö konsepti."

Ja oikeassahan hän on. Oikeastaan kaikilla realityohjelmilla on ihan käsittämättömät konseptit. Mutta sitten tajusin, ettei se ole mikään uusi juttu - ennenkin osattiin tehdä pöhköjä, realitytyyppisiä telkkariohjelmia. Kuten vaikka nämä:

Napakymppi. Kaksi toisilleen täysin tuntematonta ihmistä istuu eri puolilla sermiä studiossa. Lopuksi he lähtevät yhdessä Lanzarotelle tai risteilylle. Joku sanoo jokaisessa jaksossa: "kaverit mut tänne ilmotti".

Lauantaitanssit. Orkesteri soittaa musiikkia. Ihmiset tanssivat musiikin tahtiin. Ihmiset kotona katsovat, kun orkesteri soittaa musiikkia ja ihmiset tanssivat sen tahtiin.

Levyraati. Jukka Virtanen tuo studioon salkullisen salaisia äänilevyjä ja joukko vieraita tuomitsee kuumimmat popmusiikin tekeleet. Jukka Virtanen narisee.

Heartmix. Sekä Suomen ensimmäiseksi realityksi että Suomen huonoimmaksi tv-sarjaksi kutsutussa, "osin" käsikirjoitetussa sarjassa kourallinen suomalaisnuoria muuttaa Kaliforniaan. Joku haluaa virkistävästi näyttelijäksi, joku malliksi. Realityn sarjasta tekee se, ettei ketään ole mikitetty oikein eikä kukaan osaa näytellä.

Speden Spelit. Aikamme tunnetuimmat julkkikset kuten missit ja Tauski seisovat yhdellä jalalla, pujottautuvat kuminauhan läpi ja arvioivat, kuinka pitkä aika on sekunti. 

Kymppitonni. Aikamme tunnetuimmat julkkikset kuten missit ja Tauski kiipeävät kerrostaloa muistuttavaan lavasterakennelmaan, panevat Peltorit päähänsä ja arvuuttelevat toisiltaan sanoja haikumaisten vihjeiden avulla. Juontaja Riitta Väisänen ei muutu vuosien saatossa lainkaan, vain permanentin laatu vaihtelee.

Jyrki. Katsojille aiheutetaan risteilysimulaatio eli matkapahoinvointia ihan kotisohvalle asti, kun kaikki kuvataan vinossa ja zoomi laulaa minkä ehtii. Ohessa myös tuoretta musiikkia.

Passi ja hammasharja. Koko perheen ohjelma, jossa humalaiset risteilykävijät kisailevat laivalla mahdollisuudesta voittaa uusi risteily.

Megavisa. Risteilylaivaan (yllättäen) on lastattu Jukka-Pekka Palo, seinällinen putkitelkkareita ja yleisön äänestämä megatyttö. Yleisökin pelaa bingoa, ja kaikki voivat voittaa mikroaaltouunin, hiustenkuivaajan, sheiverin tai tietenkin mitä? Risteilyn.

 

(Melko risteilypainotteista tuo suomalainen televisio.)

 

Lue myös: 

 

Minäkö kateellinen? Pois se minusta

Avasin tiistaina Facebookin. Fiidissäni oli ensimäisenä yhdeksän perättäistä kehotusta äänestää kavereita, jotka olivat ehdolla blogigaalan toinen toistaan kiinnostavammissa kategorioissa. Olen tosi onnellinen heidän puolestaan! 

Oikeasti. 

Tiedän, että kateus on turhaa ja pinnallista ja typerää. Mutta tiedättekö mitä se myös on? Inhimillistä. Ja minä olen inhimillinen, jos jotakin. Siksi olen kateuden hetkellä opetellut toistamaan mantraa: ei haittaa. Ei haittaa yhtään.

Itsehän en ole koskaan ollut ehdolla yhdessäkään gaalassa tai kategoriassa, muttei se haittaa minua ollenkaan. Ihan niin kuin minua ei haittaa myöskään esimerkiksi se, että

...kodissani ei ole parveketta. Voin ihan hyvin ottaa kevätaurinkoa ikkunasta. Ei haittaa minua!

ikkuna.jpg

...minulla on paitsi geneettinen, myös kilollisesti aiheutettu kaksoisleuka. Ei haittaa.

...jotkut ihmiset osaavat twerkata. Ei muuten haittaa, sillä hallitsenhan minä esimerkiksi kikapoon. 

...ristin vuoden 2017 matkustuksen vuodeksi, ja olen käynyt toistaiseksi ainoastaan Tampereella. Kolmesti. (Tosin ei haittaa, koska huhtikuussa menen PING Helsinkiin, joka järjestetään tuossa kolmenkymmenen metrin päässä minun kotiovestani ja yövyn hotellissa, jonka ikkunasta taloni näkyy. Goals.)

...Beyoncé on olemassa ja asettelemassa rimoja sinne tänne. Ei kerta kaikkiaan haittaa, sillä minähän olen oman elämäni böynse.

...tälläkin hetkellä joku on New Yorkissa ja minä en. Ei haittaa, oikein toden teolla.

...culottet eivät yksinkertaisesti käy kropalleni. Ei haittaa. Käytän niitä siitä (ja hobittimaisesta ulkoasustani) huolimatta.

culottet.jpg
Lyhyt silmälasihistoria

Minulla on ollut tapana pitää Snapchatissa joulukuussa joulukalenteri (ja kesäkuussa kesäkalenteri), joka siis käytännössä tarkoittaa täysin vajaamielistä huolellisesti suunniteltua huonoa sketsishowta kuratoitua sisältöä kuun jokaisena päivänä joulu- tai juhannusaattoon saakka. Löysin juuri puhelimestani kuvat, jotka nappasin talteen esitellessäni snäppijoulukalenterin 13. luukussa vanhoja silmälasejani asiaankuuluvin kampauksin. 

Joku fiksu on joskus sanonut, että silmälasit ovat kuin koru, ja ne kannattaa valita yhtä huolellisesti. Joku fiksumpi (eli minä) olen sanonut siihen, että ajattele nyt niitä paineita perkele, ei mikään koru ole kenelläkään keskellä naamaa joka päivä aamusta iltaan

Paineen alla kakkuloita valitessa voi sattua kaikenlaista. Kuten tästä kavalkadista voimme huomata:

 

1997. Tällaiset kivat ja huomaamattomat. (Silmälasit nolottivat niin paljon, että toivoin, ettei kukaan näkisi niitä. Realistinen toive.)

1997. Tällaiset kivat ja huomaamattomat. (Silmälasit nolottivat niin paljon, että toivoin, ettei kukaan näkisi niitä. Realistinen toive.)

1999. Silmälasit saivat jo näkyä. Niin paljon, että korpesi, kun kaikilla oli feikkilasit, jotka näyttivät ihan samoilta kuin omat silmälasini. Mutta ainakin jakaukseni oli kauempana sivulla kuin kenelläkään.

1999. Silmälasit saivat jo näkyä. Niin paljon, että korpesi, kun kaikilla oli feikkilasit, jotka näyttivät ihan samoilta kuin omat silmälasini. Mutta ainakin jakaukseni oli kauempana sivulla kuin kenelläkään.

2003. Mitä kapeemmat, sitä mageemmat. Aina kun kävin baarissa, tukkani oli noin ja toppini oli mallia halterneck (ja se todennäköisesti kimalteli).

2003. Mitä kapeemmat, sitä mageemmat. Aina kun kävin baarissa, tukkani oli noin ja toppini oli mallia halterneck (ja se todennäköisesti kimalteli).

2009. Miksi kukaan antoi minun tehdä tämän kasvoilleni?

2009. Miksi kukaan antoi minun tehdä tämän kasvoilleni?

2011. Ei ollut varaa Wayfarereihin. Muistan, että näissä laseissa kävi flaksi (ei mikään ihme, kun katsoo noita edellisiä).

2011. Ei ollut varaa Wayfarereihin. Muistan, että näissä laseissa kävi flaksi (ei mikään ihme, kun katsoo noita edellisiä).

2012. Ostin tällaiset tosi erilaiset lasit noihin edellisiin verrattuna (flaksilla lienee jotakin tekemistä asian kanssa).

2012. Ostin tällaiset tosi erilaiset lasit noihin edellisiin verrattuna (flaksilla lienee jotakin tekemistä asian kanssa).

2013. Ostin ensimmäiset pyöreät lasini ja aloin hamstrata niitä. Nämä olivat kolmannet. (Luulin, että kaikki pyöreät lasit näyttävät yhtä kivoilta, mutta näissä näytän siltä NCIS-ohjelman pikkuruiselta mummelilta. Googlaa "Linda Hunt glasses", niin ymmärrät, mitä tarkoitan). Käytin näitä ehkä kolme kertaa kunnes palasin edellisiin.

2013. Ostin ensimmäiset pyöreät lasini ja aloin hamstrata niitä. Nämä olivat kolmannet. (Luulin, että kaikki pyöreät lasit näyttävät yhtä kivoilta, mutta näissä näytän siltä NCIS-ohjelman pikkuruiselta mummelilta. Googlaa "Linda Hunt glasses", niin ymmärrät, mitä tarkoitan). Käytin näitä ehkä kolme kertaa kunnes palasin edellisiin.

Suosikkini on ehdottomasti tuo vuoden 2009 aivovamma. Mikä helkkari minut sai ostamaan nuo lasit? Työskentelin silloin Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksella ja olin ihan oikeasti asiakastehtävissä. Kyllä nuorisolla on ainakin ollut hauskaa, jollei muuta. (Parasta muuten on, että muistan, kun kerran valtavien vintagesilmälasien aikakaudella yksi kaveri tunnisti minut silmälaseista takaapäin. Pikkuisen isommat pellekakkulat sitten.)

(P.S. Seuraa myös Snapchatissa (ja Instagramissa): @tiiamarietta!)

 

Yhdyssanaturhakkeista

Tässä maailmassa on koko liuta yhdyssanoja, joiden toinen osa on täysin tarpeeton. 

Vesihana. Käy jollakin tavalla järkeen, sillä onhan joissakin hanoissa myös olutta, limua, soodaa ja jopa viiniä. Itse asiassa haluaisin mielelläni kotiin mieluummin sellaisen kuin tuon iänikuisen vesihanan. Sponsorit hoi! 

Käsihanskat. Yhdyssana varmaan syntyi, kun joku yritti survoa hanskoihin jonkin muun ruumiinosan. Niin sen on oltava.

Selkäreppu. Olen vakuuttunut, että tämä yhdyssana juontaa juurensa 80-luvulle, jolloin nuoriso ei tiennyt mitään coolimpaa kuin repun roikottaminen toiselta olalta lötkönä pitkin kylkeä. Julkisen yhdyssanan neuvosto päätti sitten tulevaisuuden lupauksien hartioita säästääkseen lisätä sanan selkä siihen repun eteen, jotta kaikki tietäisivät, mihin se oikeasti on tarkoitettu. Smart move.

Kynäpenaali. Uskon, että tämän yhdyssanan muodostamisessa on ajateltu valtakunnallista likaisten sananmuunnosten ehkäisyprojektia. Olen itsekin kirjoittanut siitä joskus ennenkin, teksti nallepenaalista (tirsk) löytyy täältä

Pyyhekumi. Liittyy läheisesti edelliseen. Tämä yhdyssana tuli tarpeeseen lähinnä silloin, kun oli 9-vuotias ja kumi yksittäisenä sanana nauratti niin paljon, että housuun lirahti hiukan, vaikkei oikein tiennyt miksi, ja sen eteen oli lisättävä pyyhe, jottei olisi ihan pervo.

Paitapusero. Sanani eivät riitä. Tai - itse asiassa riittävät! Koska voin napata tuosta yhdyssanasta kumman hyvänsä osan käyttööni, eikä sen merkitys muutu miksikään. Miksikään. Miksikään. 

Säilytyspurkki. Tai oikeastaan kaikki sanat, joiden ensimmäisenä sanana on säilytys. Säilytyskomero, säilytyslaatikko, säilytyskotelo. Mitä ihmeen muuta varten ne olisivat olemassa?

Juomapullo. Öööö - oikeasti? Olenko minä muka ainoa, jonka päivittäiseen toimintaan liittyy juominen niin oleellisesti, etten kyllä ajattele pullon olevan tarkoitettu juuri mihinkään muuhun kuin siihen, että saan kietoa huuleni sen ympärille ja kaataa sisällön janoisesta kurkustani alas? Paitsi tietysti jos siinä on vaikka Lasolia. Tai Parkettipesua. Tai mäntysuopaa. Tai Putkimiestä. Äh, okei. Hyväksyn tämän yhdyssanan (hiukan vastahakoisesti).

Viikon hyödyllisin vinkki: vitsirepertuaari

Koska olen jo 30-vuotias, olen ehtinyt koota melkoisen määrän mukahyödyllisiä neuvoja elämästä kasaan. Nyt jaan teille yhden niistä:

Hommaa itsellesi vitsirepertuaari.

Minulla on ollut vitsirepertuaari jo vuosia. Mietit ehkä, miksi. Mieti samalla, mitä teit viimeksi, kun joku pyysi sinua kertomaan vitsin? No sitä minäkin. Silloin ei muistu yhtään vitsiä mieleen. Ehkä luulet muistavasi jonkun, mutta sitten sen punchline unohtuu. Vaihtoehtoisesti kerrot vitsin väärin, eikä se olekaan hauska.

Siksi ajattomien vitsien repertuaari tulee tarpeeseen. Plus, vitsejä kerrotaan kuitenkin niin paljon, ettei kukaan muista, vaikka kertoisit aina saman. Siksi muutaman (3-5) vitsin kokoelma riittää.

Vitsirepertuaarin kaskujen tulee olla helppoja muistaa (koska joudut itse opettelemaan ne), ajattomia (koska hyvä vitsirepertuaari kestää vuosien, jopa vuosikymmenien käytön) ja sellaisia, jotka eivät tee mautonta pilkkaa mistään tietystä ihmisryhmästä (koska jos kerrot samaa vitsiä vuosia, on todennäköistä, että kuulijoihin osuu joskus juuri pilkkaamasi ihmisryhmän edustajia).

Neljä esimerkkiä hyvästä kokoelmavitsistä ja siitä, mitä ne vaativat onnistuakseen:

Mitä tapahtui, kun Röllin vene upposi? Siitä puuttui tilipi-tappi-tippi-tappi... (vaatii laulamista ja yleisön, joka on joskus katsonut Rölliä)

Huora meni motelliin. Virkailija pyysi häntä täyttämään yleistietolomakkeen, jonka kaikki motellin asukkaat täyttävät. Ammatin kohdalla huora epäröi hiukan, ja kirjoitti sitten katkoviivalle sanan muora. Virkailija kysyi: "Anteeksi, mutta mikä tämä muora on?" Huora vastasti hämmentyneenä: "No -- eikö tämäkin ole motelli?" (vaatii yleisön, joka tuntee maailman vanhimman ammatin ja on kirjoitustaitoinen)

Mitä Nipa Neumann sanoi keksihyllyllä? -Mulla on ihan levoton TUC-himo! (vaatii yleisön, joka tietää, kuka Neumann on ja tuntee Dingon)

Mitä nolla sanoi kasille? -Hei, kiva vyö. (vaatii yleisön)

 

Millaisia vitsejä sinun repertuaarissasi on?

Kommenteista:

Tämä on aika turvallinen ja helppo muistaa esim työhaastattelussa, vitsimaakareiden seurassa tai muissa hätätilanteissa: Kysymys: Mitä Darth Vader sanoi optikolla? Vastaus: En näe Lukea. (vaatii auttavaa Tähtien sota -tuntemusta)

Jee! (-sukset!, sanoi Jeesus joululahjapakettinsa avattuaan.)

Muistan vitsejä huonosti, mutta tässä mun vakkarit: Chisu yritti jonon ohi yökerhoon. Ovimies pysäytti ja käski jonon hännille. "Eksä tiedä kuka mä oon", sanoi Chisu, "Mä oon Chisu!" Ovimies vastasi "Ole vaikka koiru, mutta menet kiltisti sinne jonoon vaan.". Mun mielestä tämä on hulvaton, nytkin naurattaa.
Sekä toinen: Isis on äitis Horukselle sanottiin. Tällekin olen jaksanut nauraa jo vuosia.

Mikä on pilates suomeksi? Melilosvo.


Mies on kävelemässä kadulla ja huomaa sattumalta kadulla harhailevan pingviinin. Mies ottaa pingviinin mukaansa, ja menee kysymään paikalla partioivalta poliisilta, että mitä pingviiville tulisi tehdä. Polisii neuvoo miestä viemään pingviinin eläintarhaan. Seuraavana päivänä sama poliisi näkee miehen taas pingviinin kanssa, ja kysyy: " että ettekö te vienytkään pingviiniä eläintarhaan?" , johon mies vastaa :" veinhän minä, ja tänään me mennään elokuviin...

Hautausmaalla työskentelevä kuuli yöllä hautausmaalla kilkatusta ja kalkatusta. Hän meni tarkistamaan mistä ääni tulee ja näki miehen yhden hautakiven edessä taltan ja vasaran kanssa. Hautausmaan työntekijä säikähti hieman: "Huih! Minä jo luulin että täällä kummittelee!" Talttamies vastasi: "Ei se mitään. Ne hölmöt vaan kirjoitti nimeni väärin!"

Australialainen Mik oli töissä eläintarhan talossa, jossa oli koala-karhuja.
Puhelimeen hän vastasi: "Mik koalatalossa".

 

Vuokra-asuntoilmoitusten sanakirja opiskelijoille

Syksy lähestyy, ja nuoriso alkaa kansoittaa asuntomarkkinoita opiskelijakaupungeissa. Pari vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti vuokra-asuntomarkkinoita Helsingissä seurattuani julistan itseni juhlallisesti päteväksi jakamaan riekaleisille opiskelijasieluille neuvoja aiheesta.

(drumroll)

Kiinteistövälityksen sanakirja à la Kustaa!

 

”Valoisa”
Kun asuntoilmoituksessa kerrotaan asunnon olevan valoisa, tarkoittaa se yleensä sitä, että siinä on ikkuna. Jos olet onnekas, niitä on useampia.

”Kaupunkinäkymät”
Kaupunkinäkymillä retostelu asuntoilmoituksessa tarkoittaa yleensä sitä, että ikkunasta näkee toisten ihmisten räppänöistä sisään. Positiivista kaupunkinäkymissä on se, että ne tarkoittavat sitä, että asunnossa on ikkuna(t).

”Puistonäkymät”
Jälleen, asunnossa on onneksi joku räppänä. Puistonäkymät tarkoittavat kuitenkin sitä, että lähikauppaan on yleensä tosi pitkä matka. Siis ainakin 700 metriä (huoh).

”Kompakti”
V*tun pieni. Pätee niin ”kompaktissa” keittiössä (keittokomero), ”kompaktissa” vaatehuoneessa (kaappi) kuin ”kompaktissa” pikkukaksiossakin (yksiö alkovilla).

”Teho-”
Aivan sairaan pieni, mutta saattaa näyttää vähän suuremmalta ilman huonekaluja. Niin kuin öö jokainen asunto. Esim. ”tehokaksio Punavuoressa”.

”Charmikas”
Putki- ja julkisivuremontit tulossa vuoden sisään.

”Yksilöllinen”
Esim. ”yksilöllinen pohjaratkaisu”. Jos löydät tämän termin asuntoilmoituksesta, voin taata, että kämppä on asuntomarkkinoilla sitä, mitä jotkut kutsuvat kohteliaasti tyylimarkkinoilla ”persoonalliseksi”: what the what -osastoa.

”Vaaleasävyinen”
Ihan samanlainen kuin kaikki muutkin. Vai onko joku muka oikeasti nähnyt joskus suomalaisessa, vuokralla olevassa kerrostalokämpässä purppuranväristä tapettia? Sitähän minäkin.

"Hyvin kalustettavissa"
Vrt. myös ”tästä saat sisustettua itsellesi ihanan kodin” tai "vaaleat pinnat tarjoavat hyvän pohjan sisustukselle". Tämä tarkoittaa yleensä, että lip lap läp blop.

Kas näin! Näillä neuvoilla selviät kiinteistövälitysviidakosta sujuvammin kuin uskotkaan! Onnea asunnon etsintään!