Kun viiksekäs mies on viiksetön

Se on täällä taas, vuosittainen Movember!

Rakastan viiksiä. Miehellä. Luulisi siis, että Movember olisi minulle yhtä viiksien juhlaa.

Väärin. 

Tänä vuonna, ensi kertaa, poikaystäväni päätti osallistua Movemberiin ihan oikeasti. Oikeasti, eli niin, että lähtee kasvattamaan niitä puikkoja ihan nollasta. 

En ole koskaan nähnyt poikaystävääni ilman partaa tai viiksiä.

Poikaystävälläni (vaikka nuorempi mies onkin) on mielestäni varsin hauska naamakarvoitus. Karvoitus vaihtelee lyhyehköstä pidempään partaan, kalapuikkoihin tai James Hetfield-tyylisiin kahvaviiksiin, on miehekäs ja kutittelee minua mukavasti.

Nyt, kun poikaystäväni ylähuuli on poskia ja leukaa myöten kalju, en tiedä, mitä minun pitäisi ajatella.

Minusta tuntuu, etten oikein tiedä, kuka tuossa sohvalla minun vieressäni nyt istuu.

En tunnista häntä.

Apua! Marraskuu, etene. Pian!