Ai sinä olet Niitä ihmisiä...

posso.jpg

Tässä maailmassa, jossa elämme, on monta eri tapaa luokitella ihmisiä lokeroihin: koulutus, työpaikka, sukupuoli, sukupuolinen suuntautuminen, kansallisuus tai vaikkapa poliittinen puoluekanta. Mielestäni mielenkiintoisempia ovat sellaiset pikkuruiset luokittelut, joita teemme puolihuomaamattomasti lähes päivittäin, ja jotka saattavat loppujen lopuksi painaa sosiaalisen arvostuksen vaakakupissa paljon enemmän kuin joku keskustalaisuus.

Kahvi/tee
Itse myönnän ennen arvostelleeni ihmisiä sen mukaan, juovatko ne kahvia vai teetä. Kahvi-ihmiset olivat minun (kahvi-ihmisen) mielestä jotenkin helpommin lähestyttäviä, koska niillä oli sama pahe kuin minulla. Teetyypeissä oli pakko olla jotain vikaa, eikös tee ole terveellistäkin? Nyt teetyypit ovat mielestäni supercooleja. Siis mikä pointti siinä kahvissa koskaan olikaan?

Pc/mac
Tämä on erittäin voimakkaita tunteita herättävä jaottelu, johon en perehdy sen enempää näpytellessäni tässä tällä minun macbookillani, joka on muuten täysin virukseton, ilmaakin kevyempi ja erittäin miellyttävä käyttää helppotoimintoineen.

Bisse/siideri
Tämä on mielestäni ihan erityinen jaottelu, koska pakan voi aina halutessaan sekoittaa väliinputoajalla: lonkero. Tosin bisseihmiset taitaa pistää lonkeron samaan kastiin siiderin kanssa. Luoja tietää miksi (ne on just sellasia).

Mehujää/kermajäätelö
Käyn aikuisiän kamppailua näiden kahden välillä. Lapsena oli jotenkin helpompaa valita mehujää, mutta nykyään kermajäätelö vetää yhä useammin myös puoleensa. Tuntuu pahalta, koska kaikkihan tietävät, että yksi tie pitäisi valita ja sillä myös pysyä. Syytän kyllä myös näitä Solero-tyyppisten jätskien tehtailijoita, jotka ovat sotkeneet tämän lähes täydellisen systeemin yhdistämällä molemmat elementit. Ne ovat varmaan kermajäätelöihmisiä. Jotka ovat kateellisia mehujäätyypeille.

 

Niin. Kenen joukoissa sinä seisot?

Kuvassa karhulalainen posso, jonka ostaja on varmaan jonkun mielestä paska, koska tämä on ostanut sen Melissan leipomosta eikä Leistiltä.

Tiia RantanenComment