4 x kauheimmat kauneushoitolakokemukset

Yhteistyössä Jolie spa.

Sain blogin kautta upean tilaisuuden käydä luonnonkosmetiikan tyyssijassa Jolie spassa hemmotteluhoidossa. Voin vilpittömäsi mainostaa kyseisen puljun olevan siitä hyvä, että hoito on kaikkea sitä, mitä hemmottelevalta kauneushoitolakäynniltä odottaisi. Hoidot tapahtuvat henkilökohtaisessa huoneessa (jossa ei kuulu paperisermin takaa ääniä esimerkiksi toisen asiakkaan intiimialueen karvoituksennyhtämisprosessista). Hoitoihin ei liity ainuttakaan häiriötä. On kynttilänvaloa, ambient-musiikkia, lämmitettyä sänkyä, teetarjoilua ja sydämellinen ammattilainen, joka pitää sinusta huolta alusta loppuun. Eikä tuputa pakolla tuotteita, joita et halua. Vaan aina eivät ole asiat ihan näin hyvin. Pelkästään omalle kohdalleni on sattunut muun muassa seuraavaa:

Horror-hieronta
Varasin elämäni ensimmäisen hieronnan eräästä tamperelaisesta yrityksestä teini-ikäisenä. Hieronta-aikoja myi komea nuorukainen, joten odotin hierontaneitsyyteni menetyksen olevan vähintäänkin taianomainen kokemus. Öljytyn kreikkalaisen lihaskimpun sijaan sainkin hierojakseni juicetukkaisen (juicetukka: kalju päälaki, mutta takaa pitkät hiukset), salihousuisen Jounin, jolla oli hengitysvaikeuksia vaikuttavan kokonsa vuoksi. Jouni ei myöskään poistunut huoneesta tai kääntänyt katsettaan siksi aikaa, kun riisuuduin (tiedättehän sen, kun ei tiedä, mitä kaikkea pitää riisua, ja jos tyyppi ei kerro, sitä on ihan tampiona että mitä hemmettiä tässä nyt pitäisi tehdä), vaan hengitteli menemään siinä vieressä silmät killillään. Loppujen lopuksi on myönnettävä, että Jouni oli tosi hyvä työssään, vaikkei ihan tarjonnut odottamaani aistikasta kreikkalaishemmottelua.

Happohoito
Vuosi 2007 oli lopuillaan, kun menin syväpuhdistavaan kasvohoitoon hoitolaan, jota ei (kas kummaa) ole enää olemassa. Kyseessä oli tämä tämmöinen salisyylihappohively (varmasti juuri tämän niminen), jota hoitaja minulle suositteli. Nesteet olivat niin vahvoja, että ne olivat syövyttäneet purkeista etiketit puhki, ja tyyppi valeli ihan nauramatta naamani kauttaaltaan väärällä tökötillä. Ihoni paloi pahasti ruvelle, ja leuassa on edelleen merkkinä hapon syövyttämä arpi. Korvaukseksi kärsimyksistäni sain uuden happohoidon, jipii! En koskaan käyttänyt tarjousta hyväkseni. Ylläri.

Maaninen manikyyri
Sain silloiselta poikaystävältäni 19-vuotislahjaksi elämäni ensimmäisen manikyyrin Tampereelle juuri avattuun trendikkääseen hoitolaan (sellaiseen, missä oli varmaan puhallettavia huonekaluja ja laavalamppuja). Varasin ajan puhelimitse, ja kun astuin sisään liikkeeseen, kerroin, että minulla on lahjakortti. Kukaan ei kysynyt nimeäni. Istuin tuoliin ja välittömästi hoitaja alkoi väkivaltaisesti viilata kauniita, pitkiä, luonnollisia kynsiäni niin lyhyiksi, että nahkaan sattui. En uskaltanut sanoa mitään, koska en ollut aikaisemmin käynyt kynsihoidossa. Ajattelin kenties, että tällä tavalla niitä manikyyrejä tehdään. Puhtaalta pöydältä ja niin päin pois. Kolmatta kynttä nahkoihin asti runnoessaan hoitaja kysyi: "Onko sulla ennen ollut rakennekynsiä?" Tajusin, että ne luulivat minun tulleen joihinkin muovikynsihommiin, kiskaisin käteni hänen otteestaan niin sähäkästi kun pystyin ja rääkäisin: "Manikyyri! Manikyyri!" Loppuhoito menikin sitten miellyttävästi hoitajan ihmetellessä, missä kumman tynnyrissä minä olin manikyyrioppini saanut.

Anna-Kaisa-kuontalo
Tein yläasteikäisenä hiusmallikeikkoja. Vaikka kampaajakäynti ei ehkä ihan hemmotteluhoidosta menekään, voi se parhaimmillaan olla ihana rentoutushetki, jolloin päänahka hierotaan ja tukka laitetaan vehkeillä, joita ei koskaan löytyisi omasta kodista. Vaan ei tällä kertaa. Minulle leikattiin samanlainen tukka kuin Anna-Kaisa Hermusella. Toivon, että minua ei ymmärretä väärin: hermus-tukassa ei ole mitään vikaa. Paitsi jos se on 14-vuotiaalla tytöllä. (Laittaisin tähän kuvan itsestäni, jos niitä olisi, mutta jotenkin mystisesti ovat kaikki kuvat siltä ajalta tuhoutuneet.)

hermunen.png
Tiia RantanenComment