4 + 1 koukuttavaa päivittäistavaraa

Olen huomannut tulleeni täysin riippuvaiseksi muutamista päivittäistavaroista, joita kotoani löytyy. Riippuvaisuus on harvoin hyvä asia, mutta esimerkiksi hammasharjakoukku on aina kuitenkin parempi kuin vaikkapa crack-koukku, eikö?

1. Sähköhammasharja
Esine, jota pidin ennen sen hankintaa täysin tarpeettomana, on muodostunut olemassaoloni, liikkeellelähtöni ja nukkumaanmenoni tärkeimmäksi kulmakiveksi. Kun olet kerran kokeillut sähköistä hammasharjaa, tavallisella hinkkaaminen tuntuu kuin pyyhkisi hampaita iltaisin banaaninkuoren nurjalla puolella. Joka on kyllästetty plakilla.

2. Tölkkivissy
Yksittäispakatun kuplaveden on oltava yksi länsimaisen nykymaailman turhamaisimmista keksinnöistä, sillä sen tuottaminen ei voi olla kovin luontoystävällistä, ja sillä onhan meillä nykyisin myös hiilihapotuslaitteita, ja koska hanasta saa ihan tavallista vettä. Minä olen kuitenkin onnistunut rakastumaan - nay - koukuttautumaan tölkkivissyyn, koska olen länsimainen nykyihminen. Sitäpaitsi se pelastaa darran.

3. Kynsiharja
Kynsiharjaan sopii varmaan samankaltainen periaate kuin sähköhammasharjaankin. Jos pesen käteni ilman kynsiharjaa, minusta tuntuu kuin uittaisin niitä sontavedessä. Ja sitten upottaisin ne sahanpuruun. Ja sitten uittaisin niitä varmuuden vuoksi vielä pikkuisen lisää siinä sontavedessä. Johon on lisätty rikkiä.

4. Puhdistusliinat
Kemikaaleilla valmiiksi kyllästetyt, käyttövalmiit puhdistusliinat jakavat varmasti tölkkivissyn kanssa epäluontoystävällisyyden (vai luontoepäystävällisyyden?) listasijoituksen kärkipaikan, mutten voi mitään sille, että olen niihin auttamattoman koukussa. Mikään ei voita sitä riemun tunnetta, kun törkyisen liinan voi pintojen pyyhkimisen jälkeen heittää roskakoriin sen sijaan, että sitä huljuttaisi minuuttikaupalla paskantärkeänä "puhtaaksi" vesihanan alla. Minuuttikaupalla. Minun aikani on niin tärkeää, etten mielelläni tuhraa kallisarvoisia minuuttejani sontarättien huuhteluun.

+1. Talouspaperi
Ilman talouspaperia pärjää vaikka ajasta ikuisuuteen, kunnes kotiin odottamatta ilmestyy rullallinen tai pahimmassa tapauksessa kokonainen paketti (eli silloin, kun vanhemmat ovat kylässä). Talouspaperiin jää armotta koukkuun, ja yhtäkkiä huomaa olevansa ihan että MITEN MINÄ MUKA ENNEN PYSTYIN ELÄMÄÄN?

 

Tiia RantanenComment